Pohjaharha
Pohjaharha oli saapunut leiriin muun partion mukana. Hiilihammas oli arvatenkin halunnut varmistaa kumppaninsa olevan kunnossa, ja tukenut tätä koko kävelymatkan ajan. Korppitähti oli kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, että hänen jalkansa olivat kantaneet ja hän oli päässyt itse kävelemään leiriin. Tähtiklaanin voimat olivat ihmeelliset, eikä Pohjaharha koskaan lakkaisi arvostamasta sitä, mitä esi-isät olivat klaaneille antaneet. Ilman heitä päälliköllä ei olisi yhdeksää henkeä, klaani ei noudattaisi pyhää soturilakia, eikä mitään tällaista olisi olemassakaan. Pohjaharhan usko esi-isiin voimistui aina, kun he näyttivät mahtinsa tavalla tai toisella. Ja nyt uskon lisäksi hänellä oli Tähtiklaanissa odottamassa jotain erityistä, hänen oma isänsä.
Kun Hiilihammas saatteli kumppaninsa parantajan pesän sisäänkäynnille, Pohjaharha jäi odottelemaan kollia hieman etäämmälle. Hän ei ollut aivan varma, oliko heidän sopimuksensa keskustelun jatkamisesta yhä voimassa, mutta Pohjaharha oletti niin, sillä eivät he olleet muuta sopineetkaan. Siispä hän jäi vain istuskelemaan ja odottelemaan, että Hiilihammas vapautuisi kumppaninsa seurasta. Valkea soturi pysytteli hyvän matkan päässä parantajan pesästä, sillä se toi hänen mieleensä epämukavan todentutoiset muistot siitä, kun hän oli aikanaan maannut henkitoreissa parantajan pesällä viheryskän kourissa. Ajatus puistatti Pohjaharhaa. Hän sai kiittää Tähtiklaania siitä, että oli selvinnyt. Sekä tietysti Liljatuulta, joka oli hoitanut hänet kuntoon.
Kun Hiilihammas oli saanut keskustelun päätettyä kumppaninsa kanssa, Pohjaharha seurasi miten kaksikko hyvästeli toisensa, jonka jälkeen Hiilihammas kääntyi ympäri ja käveli kohti Pohjaharhaa. Valkoturkkinen soturi oli kiitollinen siitä, että ystävä oli muistanut hänet ja heidän tekemänsä lupauksen.
Kaksikko siirtyi hieman sivuummalle leirin pääaukiolla, sillä Pohjaharha ei halunnut ylimääräisiä korvapareja kuuntelemaan heidän keskusteluaan.
”Puheesi aiemmin kuulostivat hieman.. Noh, huolestuttavilta. Ethän sinä suunnittele mitään, Pohjaharha?” Hiilihammas kysyi ja kohtasi ystävänsä katseen. Pohjaharha pysyi vakavailmeisenä. Hän pudisteli päätään.
”En tietenkään. Minusta vain tuntuu, ettei Korppitähti ymmärrä, miten suuressa vaarassa klaanimme saattaa olla. Jos emme laita Kuolonklaania ruotuun, mitä teemme jos he yllättäen hyökkäävät kimppuumme? Hiilihammas, voisitko puhua Korppitähden kanssa?” Pohjaharha kysyi ja katsoi jopa hieman epätoivoisena ystäväänsä.
//Hiili?
