Poppelipomppu
Kirjoittaja: Elandra
Tämä päivä oli tylsääkin tylsempi! Pimentovarjo oli käskenyt Maatuskan partioon, ja minulla oli vapaapäivä. Jostain syystä kuolonklaanilaiset eivät halunneet keskustella kanssani. Kun yritin lähestyä, he yleensä loivat minuun epäluuloisen katseen ja käskivät minut tieheni. Mutta tällä kertaa onni oli ollut puolellani, kun yritin lähestyä Susimieltä. Ei millään pahalla, mutta tämä harmaalaikukas kolli oli vähintäänkin eriskummallinen. Ei mikään kovin fiksu tapaus, mutta kyllä sekin kelpaisi minulle keskustelukumpaniksi. Hän hääri käpyjen parissa leirin pääaukiolla, kun keskeytin hänet. En voinut olla hymyilemättä, kun kissa säikähti minun tuloani. Hän kertoi rakentavansa käpykissoja. Se sai minut kurtistamaan kulmiani. En koskaan ollut kuullut moisesta, mutta päätin leikkiä mukana. Kasvoilleni piirtyi omahyväinen, itsevarma ilme.
”Minä osaan rakentaa niitä”, valehtelin sulavasti ja katsoin Susimieltä hennosti virnistäen. Huomasin, kuinka soturin silmiin syttyi innostunut palo.
”Ihanko totta?” hän kysyi häntäänsä heilauttaen. Nyökyttelin.
”Kyllä kyllä, minähän olen käpykissojen rakentamisen ammattilainen”, nau’uin tyytyväisesti myhäillen.
”Voisitko opettaa minutkin rakentamaan niitä?” Susimieli kysyi. Katseeni laskeutui soturista maassa lojuviin käpyihin ja risuihin. Totuus oli, ettei minulla ollut aavistustakaan mitä käpykissat edes olivat. Siispä pudistin päätäni.
”En minä saa”, totesin syvän huokauksen kera, ”katsos kun, yksi pentu kerran tukehtui tekemääni käpykissaan. Sen jälkeen minua on kielletty tekemästä niitä. Se käsky tuli itse Henkäystähdeltä. Hän surmaisi minut, jos näkisi minut tekemässä käpykissoja!”
//Susi?
