Poppelipomppu
Kirjoittaja: Elandra
”Huomenta, Poppelipomppu”, Maatuska naukui tutulla ystävällisellä äänellään. Käännyin iloisena katsomaan ystävääni.
”Kappas, Maatuska. Miten sinä olet näin aikaisin hereillä?” kysyin ja virnistin parhaalle ystävälleni. Naaras kohautti lapojaan.
”En saanut vain unta enää. Oletko sinä ollut kauan hereillä?” tuuheaturkkinen naaras kysyi ja tasoitti pitkin vedoin kielellään sottaantuneita rintakarvojaan. Päädyin nyökkäämään, vaikka oikeasti olinkin herännyt hetki sitten.
”Minä valvoin koko yön”, valehtelin tottumuksesta, ”kävin saalistamassa, kun en saanut unta.” Maatuskan silmät laajenivat, hän näytti ihailevan minua, ja nautin siitä täysillä.
”Vau, ihanko totta? Eikö sinua väsytä yhtään?” naaras kysyi silmiään räpytellen. Minä pudistelin päätäni ylpeänä.
”No ei tietenkään. Kyllähän sinä minut tunnet, minä en noin pienestä väsy. Olen parhaillani valvonut neljäsosakuun putkeen väsymättä lainkaan”, niin vain valheet tulivat ulos suustani. Koko ikäni niin oli käynyt, ja nykyään oikeastaan uskoinkin valheisiini itsekin. Kaiketi elämäni oli niin tylsää – vaikka en suostunutkaan myöntämään sitä edes itselleni – että minun oli kehiteltävä jotain mielenkiintoisempia tarinoita, jotta muut haluaisivat olla ystäviäni. Muut varmasti kadehtivat minua, jonka vuoksi ystäväpiirini oli varsin pieni. Maatuska onneksi oli minun paras ystäväni ja tiesin, ettei hän koskaan hylkäisi minua. Meillä oli aina niin hauskaa yhdessä.
”Niin tietysti”, Maatuska nyökytteli hymyillen päätään.
