Poppelipomppu
Minua oli huvittanut se, miten Lillukkatassu oli törmännyt toisen kissan takamukseen. Kasvoillani oli hetken aikaa ollut huvittunut virne, mutta olin pyyhkinyt sen pois huomattuani, miten nolostunut Lillukkatassu oli ollut. Hän mutisi hiljaisella äänellä, että saisi varmaankin kuulla asiasta loppuelämänsä ajan. Se tuntui minusta hieman liioitellulta. Sehän oli ollut vain yksi epähuomiossa sattunut törmäys.
”Voi kuule, tietäisit vain miten Latvaruusukin on törmäillyt vaikka ja keneen”, yritin keventää tunnelmaa hiljaa kuiskaten, jottei kukaan muu kuin Lillukkatassu kuulisi sitä. Lillukkatassu katsoi minua nyt kulmiensa alta, mutta selkeästi kiinnostuneena siitä mitä minä olin juuri sanonut. Se toi lisää innokkuutta minulle jatkaa:
”Jos hän kertoo siitä muille, minä kyllä pidän sinun puoliasi. Voidaan vaikka sanoa, että Latvaruusu pysähtyi ja oli hänen vikansa, että sinä törmäsit häneen.”
Lillukkatassun ilmettä oli vaikeaa arvioida, mutta toivoin hänen tulevan pian paremmalle tuulelle. Minä yritin hymyillä hänelle niin leveästi kuin suinkin saatoin, sillä tiesin sen tekevän kissat yleensä iloisiksi. Kun näki iloa, se tarttui herkästi myös itseensä.
”Kuules Lillukkatassu, sinä vaikutat oikeastaan aika kivalta kissalta. Ehkä voisimme jakaa partion jälkeen tuoresaalista yhdessä? Jos käy hyvä tuuri, paras ystäväni Maatuska pääsee myös liittymään seuraamme”, ehdotin naaraalle toivoen, että viimeistään tämä kutsu saisi hänet paremmalle tuulelle. Itse en ainakaan tiennyt mitään parempaa kuin sen, että sai jakaa tuoresaalista muiden kissojen kanssa!
//Lillukka?
