Pörriäistassu

Nyhdin kynsilläni ruohoa, katkoin oksia ja hieroin omaa hajuani kiviin ja kantoihin Kuolonklaanin puolella rajaa. Kun katseemme kohtasivat samoissa puuhissa olevan Helletassun kanssa, naamalleni levisi leveä virnistys. Eloklaanissa hurrattaisiin vielä meidän nimiämme kiitoksena siitä, että olimme rohkeasti nousseet sortajiamme vastaan ja vallanneet Kuolonklaanin reviirin haltuumme.
En ymmärtänyt, miksi kukaan muu ei ollut tajunnut tehdä tätä aikaisemmin. Kuka vain pystyi kävelemään rajan yli ihan helposti! Ja minä kun olin aina luullut, että rajalla vastassa oli heti pienen armeijan verran kuolonklaanilaisia. Pah! Kuolonklaanilaiset taisivat olla vain isoja laiskimuksia.
“Nyt me olemme oikeita Eloklaanin sotureita!” Helletassu julisti ja kuopaisi maata viimeisen kerran tassullaan.
“Kun me palaamme kotiin, Korppitähti on varmasti niin mielissään että nimittää meidät saman tien sotureiksi!” minä jatkoin innoissani ja hyppäsin läheisen kannon päälle. “Voimme samalla ilmoittaa hänelle, että meidän ei pidä pelätä Kuolonklaania. Eihän täällä edes näy ketään!”
“Niin! Onkohan koko Kuolonklaania edes olemassa?”
“Otetaanko siitä selvää?” Virnistin parhaalle ystäväälleni viekkaasti. Nakkasin pääni taaksepäin ja nostin kuononi taivasta kohti samalla kun aloin ulisemaan niin äänekkäästi, että viereisestä puusta lehahti lentoon pieni rastasparvi säikähtäneesti säksättäen.

//Hellebroski??

Author: EmppuOmppu

.