Pörriäistassu

“Pörriäistassu, ota meidät mäyräkyytiin!” Seljapentu juoksenteli jaloissani Kaurispentu perässään. Murahdin ja yritin olla tallomatta pikkukissojen päälle. Oli taas minun vuoroni pitää silmällä Kimalaistoiveen uusia pentuja – minun nuorimmaisia sisaruksiani – kun ikikuningatar lepäsi. Hän oli tarvinnut lepoa tavallista enemmän viime aikoina, mutta olin päättänyt olla huolehtimatta siitä liikaa. Ei se varmasti mitään ollut. Emoni oli yksi klaanin sisukkaimmista kissoista!
“Olen kyydinnyt teitä jo kolme kertaa putkeen”, marmatin punaruskealle kollipennulle ja lysähdin istumaan, kun tämä yritti oma-aloitteisesti kivuta selkääni.
“Laiska mäyrä!” Seljapentu kikatti valuessaan alas turkkiani pitkin. Pyörittelin silmiäni – edes minä en ollut ollut noin rasittava pentuna.
Olimme tulleet pentutarhan edustalle, jotta Kimalaistoive sai nukkua rauhassa pesässä. Paikalta oli hyvä näkymä muun klaanin tekemisiin. Sattumalta näin pentuetoverusteni, Solahypyn ja Puromielen, palaavan partiosta raahaten välissään kookasta kania. Tunsin sisälläni kateuden piston. Oli epäreilua, että siskoni olivat saaneet soturinimensä ennen minua koska minä kärsin yhä sitä typerää rangaistusta, jonka olimme saaneet Hellehehkun kanssa yritettyämme vallata Kuolonklaanin reviirin. Se olisi ollut suuri palvelus Eloklaanille, mutta jostain syystä kukaan ei tuntunut tajuavan sitä.
Käänsin tympääntyneenä katseeni muualle naaraista ja annoin sen vaeltaa leirin ympäri. Kohta se osui mestariini Käärmekultaan, joka istui päällikön pesän kupeessa Korppitähden kanssa. Naaraat juttelivat jostakin päät lähekkäin, ja välillä he vilkuilivat minun suuntaani. Höristin korviani uteliaana, mutta kaksikko oli liian kaukana, että olisin saanut selvää siitä, mistä he puhuivat. Toivottavasti he eivät ainakaan suunnitelleet pidentävänsä rangaistustani.
“Pörriäistassu, sinun piti leikkiä meidän kanssa!” Seljapentu nurisi ja läpsäisi minua.
“Niin!” Kaurispentu säesti.
Huokaisin ja käännyin takaisin pentuja päin. Ennen kuin ehdin ehdottaa leikin vaihtamista, pentutarhan suuaukko tärähti, kun Kimalaistoive kurkisti ulos. Raitaturkkinen kuningatar katsoi minua lämpimästi.
“Kiitos kun pidit heille seuraa. Nyt taitaa kuitenkin olla päiväuniaika”, Kimalaistoive hyrisi hellästi. Pentujen joukosta kuului vastustelua, mutta lopulta nämä kipittivät kiltisti emonsa perässä sisälle pesään.
Kimalaistoivekin oli aikeissa palata sisälle, kun Litteäkiven päältä kajahtava kokouskutsu kiinnitti meidän molempien huomion. Vilkaisin emooni nopeasti ja siirryin sitten lähemmäksi leirin keskustaa kuullakseni, mitä asiaa Korppitähdellä oli.
“Eräs nuori on odottanut omaa soturinimeänsä ikätovereitaan pidempään, ja olemme hänen mestarinsa kanssa todenneet, että hänen on aika saada se nyt”, mustavalkoinen naaras kuulutti päällikön paikalta ja laski katseensa minuun. Sydämeni hypähti rinnassani, ja kehoni lävitse kulki pieniä sähköiskuja. Saisin vihdoin soturinimeni!
Hyppäsin Korppitähden kutsusta hänen viereensä Litteäkivelle ja kuuntelin rinta rottingilla, kun naaras lausui perinteiset seremonialliset puheenvuoronsa. Minä puolestani lupasin elää soturilain mukaisesti ja puolustaa klaaniani henkeni uhalla ja sitä rataa. Kyllähän kaikki sen tiesivät jo! Minä olin Eloklaanin parhain ja uskollisin kissa.
“Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Pörriäistassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Pörriäissurmana. Tähtiklaani kunnioittaa periksiantamattomuuttasi sekä pelotonta sydäntäsi, ja hyväksymme sinut Eloklaanin täydeksi soturiksi.”
“Pörriäissurma!”
“Pörriäissurma!
“Pörriäissurma!”
Tuntui hyvältä kuulla uusi nimeni muiden huutamana. Seisoin Korppitähden vieressä paistatellen klaanitoverieni suosiossa. Olin iloinen, että Korppitähti oli kunnioittanut toivettani nimestä, joka oli oikeasti minua. Olisi ollut kamalan noloa, jos minut olisi nimetty vaikkapa Pörriäiskukkaseksi tai joksikin muuksi yhtä imeläksi. Pörriäissurma oli täydellinen nimi.

//Vaikka Kimmo tai Helle? 🙂

Author: EmppuOmppu

.