Pyörrepentu
Kirjoittaja: Ruska
Minua harmitti kun minun ja Toivepennun välille tuli riita, en halunnut että veljeni ei enää pitäisi minusta. Se olisi kauheaa. Toivepentu oli mennyt pesään emon luo. Jäin ulos yksin. Huokaisin ja katselin ympärilleni. Näin sammalpallon, jolla olimme leikkineet ennenkin nappasin sen iloisesti ja kierittelin ympäriinsä. Kuulin viereltöni käpälän askelia, joku lähestyi minua. Askeleet pysähtyivät, ja vierelläni seisoi soturi naaras.
”Hei, kuka sinä olet?” Naaras kysyi ystävällisesti. ”Olen Pyörrepentu!” Vinkaisin pelokkaasti, en ollut ennen tavannut tätä kissaa ”Minä olen Nuppujuova.” Nuppujuova sanoi. Rauhoituin hiukan ja karvani siloittuivat, ei hän ollutkaan vaarallinen. ”Katsoin sinun soturimenojasi.” sanoin iloisesti, odotin omia oppilasmenojani jo innolla. ”Olenko sinun mielestäsi oppilas?” Kysyin iloisesti hymyillen. Katselin kirkkain silmin Nuppujuovaa. ”Joo.” Nuppujuova vastasi. ”Voinko leikkiä kanssasi?” hän kysyi minulta. Katselin Nuppujuovaa yllättyneenä, luulin että soturit eivät keiki pentujen kanssa. Ainoastaan mukava Lumikkoviiksi ja isä olivat leikkineen kanssamme. ”Emme me soturit aina töissä ole.” Nuppujuova sanoi, varmasti selvennykseksi minulle. Nuppujuova nappasi minulta pallon, ja heitti sen ilmaan. Juoksin kiireisesti pallon perään, ja nappasin sen. Heitin pallon niin korkealle kuin pystyin pentuikäisenä. Nuppujuova loikkasi pallon perään, mutta ei saanut sitä kiinni. Juoksin Nuppujuovan ohi ja nappasin pallon. ”Sinä olet oikein mestari tässä!” Nuppujuova kehui. Tunsin ylpeyttä kun naaras kehui minua. ”Ota kiinni!” huudahdin iloisesti. Löin palloa tassullani, ja se lensi ilmaan. Nuppujuova nappasi pallon nopeasti, ja heitti takaisin. Loikkasin iloisesti Nuppujuovan selkään. ”Minä voitan sinut!” huudahdin iloisesti. Nuppujuova naurahti. Loikkasin pois soturin selästä. Naaras esitti kaatuvansa, ja katsahti minua. ”Sinä voitut!” hän naurahti. Soturi nousi ylös ja istahti maahan. ”Eiköhän se riitä tältä päivältä.” Hän sanoi ja työnsi pallon minulle. ”Ethän lähde vielä?” anelin ja katsoin Nuppujuovaa hiukan surullisena. ”En toki, jään juttelemaan sinulle.” hän vastasi ja pörrötti tassullaan päälakeani. Siloitin turkin tassuillani ja katsoin toiveikkaana Nuppujuovaa.
”Minkälaista on olla soturi? Onko se kivaa?” kysyin ja kallistin päätäni herttaisesti.
//Nuppu?
