Pyörrepentu
Kirjoittaja: Ruska
Kipitin iloisesti leirin poikki. Piiloutuminen oli lempileikkini, katselin hiukan ympärilleni. Ahaa! Menen piiloon tuoresaalis kasan taakse! Se olisi mainio piilo, Nuppujuova ei ikinä löydä minua. Kipitin nopeasti tuoresaalis kasan taakse. Riistan haju tulvi nenääni, nyrpistin nenääni kun haistoin myskin hajun. Hyi, olisi pitänyt ottaa toinen piilo. Kuulin lähestyviä käpälän askelia, ja puhetta. Kuulin Nuppujuovan ja Toivepennun äänen. Missä vaiheessa veljeni liittyi leikkiin? No ainakin on hauskempaa! Yritin pysyä mahdollisimman hyvin piilossa. Vetäydyin kasan taakse, mutta se oli virhe. Kuulin käpälien töminän maata vasten. ”Pyörrepentu!” Toivepentu ulvaisi. Hivuttauduin saaliiden takaa esille. ”Miten löysit minut?” kysyin ja katsoin vuorotellen Nuppujuovaa ja veljeäni. ”Sinä liikahdit”, Nuppijuova vastasi. Nyökkäsin ja katsoin Toivepentua. ”Nyt sinä etsit meidät!” sanoin iloisesti Toivepennulle. Toivepentu nyökkäsi. Hän meni leirin reunaan ja kääntyi ympäri laskeakseen. Juoksin pentutarhaan. Emoni oli Lumikkoviiksen kanssa vaihtamassa kieliä. Suuntasin Mäntyviiksen luo. ”Piiloudun taaksesi, eihän haittaa?” kysyin ennen kuin piilouduin. ”Ei haittaa, piiloudu vain”, Mäntyviiksi vastasi lempeästi. Kävelin naaraan taakse, hän tuoksui hyvältä. Painauduin kiinni seinään. Toivottavasti Toivepentu ei löydä minua ensin, se ei olisi kivaa. Nyt kun olin piilossa, minulla oli mukavasti aikaa mietiskellä asioita. Halusin kovasti jo päästä oppilaaksi, silloin sai tehdä kaikkea siistiä. Se olisi kivaa. Huokaisin syvään, ja painauduin matalaksi. Toivepentu ei saa löytää minua ensin, hänen pitää löytää ensin Nuppujuova. En halua etsiä näin monta kertaa peräkkäin.
//Nuppu?
