Pyörrepentu
Kirjoittaja: Ruska
Syötkö sinäkin?” Kysyin Nuppujuovalta, katsoin vieressäni istuvaa naarasta. ”En, syö sinä vain.” Hän naukaisi. Nyökkäsin ja jatkoin syömistä, olin nopeasti valmis. Olinkohan jo valmis luopumaan emon maidosta? Nuppujuova oli sulkenut silmänsä, ja nautti hiirenkorvan auringosta, kun lopettrlin syömisen. Katselin hetken naarasta, oli hän kyllä kaunis. Tökkäsin häntä kylkeen tassullani. Nuppujuova hätkähti ja katsoi minua. ”Mitä tahdot nyt tehdä?” hän kysyi ja nousi seisomaan. Hymyilin leveästi ja silmäni kirkastuivat. ”Mäyräkyytiä!” sanoin hyppien innoissani, Mäyräkyyti oli yksi lempi leikeistäni. Varsinkin isän kanssa, silloin tuntuu että ratsastaisi oikealla Mäyrällä. Naurahdin iloisesti kun ajattelin isää. Nuppujuova hymyili. ”Totta kai! Vaikka leikimme sitä jo äsken, niin ei se haittaa. Hyppää selkään!” hän sanoi ja meni kyyryyn. Loikkasin soturin selkään ilosta hymyillen. Nuppujuova nousi ylös, ja hyppi ympäri leiriä. Pidin tassuillani naaraan turkista kiinni, etten putoaisi. Kiljuin ilosta, elämä oli vain niin ihanaa. Nuppujuova lopetti hetken päästä. Hän istahti hiukan hengästyneenä maahan. ”Nyt riittää. Turkkisi on aivan sekaisin, niin kuin minullakin. Nyt suimme omat turkkimme.” Naaras sanoi lempeästi, piristääkseen minua. Soturi alkoi heti nuolemaan turkkiaan keskittyneenä, karselin vain vierestä,kun hänen kielensä kävi läpi turkkia. Hän olikin jo pian valmis. Hän katsahti minua hymyillen. ”En osaa sukia…” sanoin hiljaa. Nuppujuova katsoi minua hymyillen. ”Sukisiko emosi sitten sinut.” hän kysyi. Pudistin päätäni. ”Ei, emolla on nyt kiireitä veljeni kanssa, ei hän ehdi. Voisitko sinä sukia minut?” Kysyin Nuppujuovalta anelevasti.
//Nuppu?
