Pyörrepentu
Kirjoittaja: Ruska
Katselin kun Nuppujuova katosi sotureiden pesään Varjokarvan kanssa. Huokaisin raskaasti, meillä oli ollut niin kiva päivä. Voimme varmasti leikkiä huomenna, onneksi. Katsahdin taivaalle, se oli jo aika hämärä. Emo ei tykkää jos olen pimeän aikaan ulkona. Kipitin nopeasti pentutarhaan, emo makoili vuoteellaan, niin kuin yleensäkin. Hän katsahti minua rakastavainen katse silmissään. ”Miten päivä on mennyt rakas?” Emo kysyi ja nuolaisi päälakeani. Kävelin emon viereen makaamaan ja haukottelin. ”Hyvin, ystävystyin Nuppujuovan kanssa, hän on tosi mukava ja leikki kanssani”, sanoin väsyneesti haukotellen. ”Sinulla on varmasti jo nälkä, söitkö mitään?” Emo kysyi hiukan huolestuneena. ”Kyllä minä söin, söin riistaa”, sanoin ja otin mukavan asennon. Emo nuolaisi poskeani ja hymyili. ”Nyt on aika käydä nukkumaan, nähdään aamulla”, emo sanoi ja käänsi hiukan kylkeä. Suljin silmäni, ja pian tuhisin unissani tyytyväisesti.
Aamu valkeni ja aurinko oli nousemassa, raotin väsyneesti silmiäni. Veljeni nukkui vielä, mutta emo oli hereillä. ”Nukuitko hyvin rakas?” Emo kysyi lempeästi. Nyökkäsin hiljaa, nukuin mainiosti. ”Suin sinut vielä, sitten haet minulle aamupalaa. Tänään otat aamupalaksi maitoa, ei tee hyvää nuorille pennuille syödä koko ajan riistaa”, emo selitti ja nousi varovasti istumaan, ettei Toivepentu herää. Emo veti minut lähelle, ja nuoli turkkiani pitkin vedoin. Katselin närkästyneenä ulos. En tykännyt kun emo pesi, olin aina niin märkä pesun jälkeen. Emo sai suittua minut, ja tunsin oloni märäksi. Ravistelin turkkiani ja kipitin nopeasti pois emon ulottuvilta. ”Haen nyt ruokasi”, sanoin ja kävelin ulos. Ilma oli lämmin, näin ilokseni Nuppujuovan kävelevän aukiolla. Juoksin hänen vierelleen iloisesti. ”Nuppujuova, voisimmeko pelata piiloutumista?” Kysyin innoissani. ”Anteeksi, emme nyt voi”, Nuppujuova vastasi harmikseni. ”Minun täytyy mennä metsästämään”, hän jatkoi. ”Ai, no leikitään sen jälkeen”, sanoin hiukan apeasti. Nuppujuova nyökkäsi ja käveli partion luokse. Katselin apeasti, kun naaras käveli ulos leiristä, muiden kanssa. Muistin silloin, että piti hakea emolle riistaa. Juoksin tuoresaalis kasan luo, ja valikoin saaliita. Valitsin lihavan hiiren, se oli painava. Raahasin hiirtä pentutarhalle, ja vein sen emolle. ”Tässä”, sanoin emolle kun sain saaliin emon eteen. Hän katseli minua ylpeästi. ”Nyt sinäkin voit syödä”, emo sanoi ja otti mukavan asennon. Join emon maitoa tyytyväisesti, olin jo niin vanha, että minun ei tarvinnut juoda sitä enää huomenna. Sain syötyä, ja istahdin aloilleni. Minulla oli tylsää, kun Nuppujuova ei ollut kanssani leikkimässä. Toivoin että naaras tulisi pian metsältä. Kävelin ulos ja katselin ympärilleni. Muistin, että piilotin sammalpallon pentutarhan taakse. Kipitin pesän taakse, ja näin pallon. Hihkuin iloisesti ja nappasin pallon. Heitin sen ilmaan ja löin sitä tassuillani. Jahtasin palloa ympäri leiriä, minusta tämä pallon jahtaaminen ja vaaniminen oli hyvää ajanvietettä. Pysähdyin kun kuulin käpälän askelia leirin ulkopuolelta. Partio palaa! Käännähdin ympäri, ja näin kissa joukon kävelevän leiriin. He kävivät tiputtamassa saaliinsa muiden saaliiden joukkoon. Näin Nuppujuovan ja juoksin naaraan luo. ”Nuppujuova! Voidaanko nyt leikkiä!” Huudahdin iloisesti ja hypin ylös ja alas.
// Nuppu?
