Pyörresielu
Kirjoittaja: Ruska
”No, mitä tehtäisiin?” Nuppujuova naukui kysyvästi. Katsoin naarasta silmiin ja hymyilin lempeästi. Olisin ehdottanut kävelyä, mutta emme olleet puhtaita Kuolonklaanilaisia. Minusta oli typerää, ettei puoliveriset saaneet mennä ulos leiristä ilman puhdasveristä. Minä niin toivoin, ettei Henkäystähteä olisi olemassa.
”Mennään vaikka juttelemaan”, ehdotin kumppanilleni hymyillen. Nuppujuova nyökkäsi hyväksyvästi. Tassutimme sotureidenpesän lähistölle, ja istahdimme alas. Kiersin häntäni naaraan häntään ja hymyilin. Nuppujuova nojasi kylkeeni, hänen turkkinsa tuntui ihanalta omaani vasten, voi, kuinka paljon rakastinkaan häntä! Nuppujuova oli unelmieni täyttymys. Olin niin onnellinen, kun sain olla hänen kumppaninsa.
”Mistä jutellaan?” Nuppujuova naukui kysyvästi. Katselin mietteliäänä taivaalle, mistä kumppanit yleensä puhuivat? Ainakin emo ja isä puhuivat aina minusta ja Toivetassusta, muistaessani vanhempani ja veljeni katseeni sumeni surusta, isä oli kuollut niin julmalla tavalla, ja vihasin Henkäystähteä juuri isän kuoleman takia. Ja mitä emoon tulee, minä ikävöin häntä niin paljon. Ja Toivetassu, olisipa Höyhenhalla ollut katsonut paremmin veljeni perään. Nuppujuova huomasi sumentuneen katseeni.
”Onko kaikki hyvin, näytät surulliselta”, Nuppujuova naukui huolestuneesti. Katsoin naarasta silmiin ja hymyilin.
”Ei tässä mitään, kaipaan vain vanhempiani”, vastasin Nuppujuovalle pirteämmin, en halunnut pilata tunnelmaa heti alkuun. Nuppujuova nyökkäsi, ja katsoi taivaalle poissaoleva ilme kasvoillaan. Naaras yritti kai muistella vanhempiaan, mitä ei ollut koskaan nähnyt. Nuolaisin Nuppujuovan poskea ja katsoin taivaalle.
”Mitä mieltä olet pennuista Nuppujuova? Haluaisitko sinä niitä joskus?” naukuin kysyvästi ja katsoin naarasta lempeästi, halusin pentuja, mutta olin niin nuori, ja Nuppujuovakin oli, enkä ollut vielä henkisesti valmis pentuihin. Odotin hymyillen naaraan vastausta.
// Nuppunen <3
