Pyörresielu
Kirjoittaja: Ruska
Nuppujuova loi minuun kiusaantuneen katseen, olin turhautunut. Oliko minun vikani etten ollut heidän mielestä täydellinen? Kissa oli kissa, vaikka hän olisi ollutkin ennen erakko. Ja mitä vikaa erakkoverisissä edes oli? Kaikki Kuolonklaanilaiset on alunperin olleet erakoita. Tyydyin kohtalooni ja huokaisin hiljaa.
”Selvä, selvä”, mutisin hiljaa itsekseni ja heilauttelin häntääni ärsyyntyneenä. Nopeutin vauhtiani niin että melkein jolkotin Tattihallan rinnalla, kolli loi minuun halveksivan katseen, ja nosti päätän ylimielisen näköisenä. Murahdin hiljaa, ja katselin ympärilleni valppaana, tunkeilijoiden ja tuoresaaliin varalta. Pian saavuimme rajalle, katsoin Eloklaanin puoleiselle nummelle, ja siristin silmiäni. Kaukaisuudessa oli Eloklaanin partio, mutta näin kaukaa en tunnistanut yksittäisiä kissoja, silti partio sai minut tuntemaan levotonta oloa. Raotin suutani, että haistaisin kaikki hajut, yksikään Eloklaanilainen ei astuisi edes etutassullaan Kuolonklaanin rajan yli, kun minä olin elossa. Kävelin eteenpäin Nuppujuova rinnallani, ja Tatttihalla edelläni. Välillä pysähdyimme uusimaan vanhoja rajamerkkejä. Kun olimme käyneet koko Eloklaanin puoleisen rajan läpi, huokaisin huojentuneena, yksikään Eloklaanilainen ei ollut ylittänyt rajaa.
”Saalistetaan jotain klaanille”, Tattihalla määräsi, ja tassutti eteenpäin. Nyökkäsin partion johtajalle kuuliaisesti, ja vilkaisin sivusilmälläni Nuppujuovaa. Raotin suutani, ja etsin tuoresaaliin hajua, ilmassa leijui vanha hiiren myskinen haju, ja myös laimea ketun haju, se sai niskakarvani nousemaan pystyyn, mutta onneksi haju oli jo vanha. Haistoin tuoreen jäniksen hajun, ja höristin korviani, painauduin matalaksi, ja samoin teki lähellä oleva Nuppujuova.
”Minä säikäytän sen, sinä nappaat”, sihahdin kumppanilleni, kun hiivin eteenpäin.
// Nuppu?
