Pyörretassu
Kirjoittaja: Ruska
Minulle kuuluu oikein hyvää Nuppujuova, koulutukseni edistyy, ja epäilen että pääsen pian soturiksi! Ja nyt olen vielä onnellisempi, kun sinä olet täällä!” Pyörretassu naukui iloisesti Nuppujuovalle. Pyörretassu oli iloinen, koska hänen hyvä ystävänsä oli vihdoin päässyt kävelylle ulos parantajanpesästä. Pyörretassu halusi kertoa Nuppujuovalle, kuinka paljon piti hänestä, mutta nyt ei ollut aika, kun Pyörretassu oli vielä oppilas, ja oppilaiden piti keskittyä koulutukseensa.
”Hyvä, hyvä”, Nuppujuova naukaisi kun Pyörretassu oli sanonut kuulumisensa. ”Mennäänkö metsään kävelylle? Se voisi virkistää sinua, ja auttaa kankeita jalkojasi”, Pyörretassu ehdotti ja katsahti Nuppujuovan kankeita jalkoja. Nuppujuova käänsi katseensa Pyörretassusta jalkaansa, ja jalastaan Pyörretassuun. ”Selvä, mutta sinun mestarisi olisi hyvä tulla mukaan, olet oppilas, ja minä loukkaantunut soturi”, Nuppujuova sanoi, ja viittasi kohti Turhamyrskyä. Pyörretassu nyökkäsi, hän käveli Turhamyrskyn luo.
”Turhamyrsky?” Pyörretassu kysyi kollilta joka makasi maassa hyvän näköisessä asennossa. ”No mitä?” Turhamyrsky murahti ja käänsi katseensa Pyörretassuun. ”Voitko tulla minun ja Nuppujuovan kanssa ulos? Kun Nuppujuova on loukkaantunut, ja minä olen oppilas, joten me tarvitaan sinut”, Pyörretassu pyysi ystävällisesti Turhamyrskyltä. Pyörretassun mestari huokaisi, ja nousi ylös. ”No hyvä on, mutta olen teistä muutaman ketunmitan päässä”, Turhamyrsky sanoi, ja kävelin kohti Nuppujuovaa. Kun kaikki oli valmista, kolmikko lähti ulos leiristä. Turhamyrsky pudottautui melkein heti kahden ketunmitan päähän kaksikosta. Nuppujuova katsoi Pyörretassua kysyvästi, mutta Pyörretassu vain kohautti lapojaan.
”Mukavaa että vihdoin pääsit sieltä!” Pyörretassu sanoi katsessaan lempeä tuike, ja katsoi Nuppujuovaa silmiin. Sen jälkeen Pyörretassu nuolaisi rintakarvojaan. ’Miksi tein noin!’ Pyörretassu mietti.
// Nuppu?
