Pyörretassu
Kirjoittaja: Ruska
”Mitäs tässä. Silmäni on vielä ummessa”, Nuppujuova tokaisi vastaukseksi. Katsoin kummastuneena Nuppujuovaa ja kallistin päätäni, totta kai silmä on vielä ummessa, hän satutti sen aivan äsken. ”Niin. Että minä joudun olemaan täällä vielä muutaman…päivän?” hän jatkoi ja hymyili hermostunutta hymyä. Nyökkäsin nopeasti, pahoitteleva ilme kasvoillani. ”Kiitos että pelastit minut. Olit rohkea”, Nuppujuova sanoi hiljaa. ”Se oli jokaisen klaanitoverin tehtävä”, vastasin hymyillen kiusaantuneesti. Nuppujuova katsoi hetken muualle unelmoivan näköisenä, mutta havahtui pian, ja käänsi katseensa minuun. ”K-kiva että kävit”, hän änkytti hiukan hermostuksissaan. Vilkaisin nopeasti tämän silmiin, ja hymyilin tälle lämpimästi, jotenkin minusta tuntui, että Nuppujuova oli enemmän kuin ystävä. Ravistelin päätäni ja katselin pesää, sillä aikaa kun Nuppujuova taas haaveili jostakin omissa maailmoissaan. ”Anteeksi, oliko sinulla vielä jotain asiaa?” hän kysyi. ”Ei kai minulla. Voi hyvin, toivon että paranet pian”, toivotin lämpimästi Nuppujuovalle. ”Heippa”, ”Nähdään, Pyörretassu”, hän vastasi hiljaa ja käänsi katseensa maahan. Loin vielä Nuppujuovalle katseen hyvästiksi, ja hän vastasi. Sitten kävelin pois heilauttaen häntääni. Nuppujuova oli taas omituinen, ihan kuin hän olisi ihastunut. Mutta ei kai minuun? Voi olla, koska hän käytäytyy niin omituisesti seurassani. Ravistin taas päätäni, ei Pyörretassu, Nuppujuova on vain ystävä, ei muuta, ehkä. Istahdin oppilaiden pesän edustalle, oli yhä loppupäivä vapaata, mutta en tiennyt mitä voisin tehdä. Ei minulla ollut ystäviä, joiden kanssa puhua. Huokaisin raskaasti, ehkä voisin vielä tänään mennä tervehtimään Nuppujuovaa, ja viedä tälle vähän tuoresaalista, mutta en vielä, vaan myöhemmin.
Oli jo myöhä, ja taivas oli jo hämärä. Ehkä on parasta mennä nyt Nuppujuovan luo. Kävelin tuoresaalis kasalla ja nappasin ison hiiren, toivottavasti hän pitää siitä. Jolkotin parantajan pesälle, ja kurkistin sisään. ”Anteeksi, tulin katsomaan Nuppujuovaa ja toin hänelle tuoresaalista”, huikkasin Hehkuaskeleelle. Naaras nyökkäsi. ”Peremmälle”, hän sanoi. Kävelin peremmälle ja laskin saaliin Nuppujuovan eteen. Naaras käänsi katseensa minuun, tämän silmän päällä oli yrtti haude. ”Toin sinulle ruokaa”, sanoin hymyillen lämpimästi.
// Nuppu?
