Pyörretassu
Kirjoittaja: Ruska
”Mennään vain”, Lumikkoviiksi huokaisi, hän siristi silmiään auringon paisteessa. ”Mennään taistelemaan!” huudahdin innoissani, haluan olla Kuolonklaanin parhain taistelija! Parempi kuin Punatähti ja muut kokeneet kissat. ”Mennään mieluummin reviiri kierrokselle ja etsitään saalista”, Lumikkoviiksi sanoi, ja hymyili. Hän lähti tassuttamaan kohti leirin uloskäyntiä, juoksin hänet nopeasti kiinni, ja jolkotin hänen edellään. Työnnyin ulos tunnelista, ja katsoin silmät suurina ympärilleni. Olin niin ihmeissäni, että pysähdyin ihastelemaan metsää. Puut olivat korkeita, ja olivat kauniita kaikessa vihreydessään. Ruoho oli hiukan kosteaa, ja tuoksui hyvälle. Linnut lauloivat jossakin, ja se oli kauneinta mitä olin ikinä kuullut. Hengähdin ilmaa syvään, näin raikasta ilmaa en ollut ikinä hengittänyt. Mieleni teki itkeä, maailma oli kauniimpi kuin olin kuvitellut. ”No mennäänpäs sitten”, Lumikkoviiksi hoputti ja työnsi minut liikkeelle. Kävelin eteenpäin innoissani, tästä tulee niin jännää!
Kävelimme pitkin Kuolonklaanin reviiriä, kaikki oli niin ihmeellistä, ja katselin kaikkea innoissani. Pysähdyin jopa haistelemaan asioita, tämä oli vain niin kivaa. Lumikkoviiksi sihahti minun pysähtyvän, ja olevan hiljaa. Pysähdyin ja katsoin mestariani pää kallellaan. ”Haistatko tuon? Se on hiiri”, Lumikkoviiksi kuiskasi korvaani. Haustelin ilmaa, ja ilmassa tosiaan leijui hiiren myskinen haju. ”Niin”, kuiskasin Lumikkoviiksen korvaan. Mestarini lähti hiipimään hiirtä kohti, hän oli tosi hiljainen. Katselin hämmästyneenä, kun Lumikkoviiksi loikkasi hiiren päälle sulavasti. Hän piti hiirestä kiinni kynsillään, ja nyökkäsi minulle, Lumikkoviiksi halusi, että tappaisin hiiren. Kävelin Lumikkoviiksen luo kuuliaisesti, ja puraisin hiiren niskaa niin, että se katkesi. Nostin hiiren hampaisiini, ja katsoin Lumikkoviikseä ylpeä katse silmissäni. ”Hyvin meni”, Lumikkoviiksi kehui minua, katselin Lumikkoviikseä tyytyväisenä kehuista. ”Palataan leiriin, tämä on ollut pitkä päivä”, Lumikkoviiksi sanoi, ja osoitti hännällään taivasta. Taivas oli jo alkanut hiukan punertaa, Lumikkoviiksi oli oikeassa, on aika palata leiriin. Seurasin Lumikkoviikseä kiltisti, minua harmitti, sillä olisin halunnut jutella hänen kanssaan, mutta en pystynyt, koska suussani oli hiiri. Lumikkoviiksi käveli valppaana, ikään kuin vahtien ettei minulle käy mitään.
Kesti aika kauan, ennen kuin pääsimme takaisin leiriin. Kävelin tuorwsaaliskasan luo, ja tiputin hiiren muiden saaliiden joukkoon. Katsoin Lumikkoviikseä odottavasti, hän varmasti tietää mitä minun pitää tehdä seuraavaksi. ”Mitä teen nyt?” kysyin ja katsahdin taivaalle, jolla tuikki jo muutama himmeä tähti.
// Lumikko?
