Pyörretassu
Kirjoittaja: Ruska
Olimme syömässä kania Nuppujuovan kanssa, aukion reunalla. Olin onneni kukkuloilla, olin vihdoin löytänyt sen kissan, josta tykkään! Eilinen kohtaus aukiolla, jolloin Nuppujuova oli syöksynyt kiinni kylkeeni, ja painoimme kuonomme yhteen, oli pinttynyt mieleeni. Pelkäsin, että joku näki. Oppilaalle ei ollut sopivaa, olla rakkaussuhteessa, jos koulutus on kesken, mutta Turhamyrsky oli sanonut, että olin jo melkein soturi, ehkä voisin jo olla rakkaussuhteessa. Nuppujuova tökkäsi kylkeäni, ja säpsähdin pois ajatuksistani. Otin uuden palan kanista ja pureskelin sen mehevää lihaa.
”Olit äsken niin ajatuksissasi, että lopetit syömisen ja tuijotit aukiota”, Nuppujuova sanoi huvittuneena, ja hänen viiksen väpättivät. Hymähdin ja söin viimeisen palan kanista, katselin hymyillen Nuppujuovaa, naaras oli parasta mitä minulla oli koskaan ollut, ja hän oli tosi kaunis. Kiedoin häntäni Nuopujuovan häntään, mutta pidin häntämme maata vasten, ettei kukaan näkisi. En halunnut että kukaan saisi tietää suhteestamme, mutta tiesin, että aina oli joku, joka tiesi. Mieleni teki kertoa Nuppujuovalle, suhteestani Sypressitassun kanssa, mutta en uskaltanut, sillä hän oli Eloklaanin naaras. Minun oli pakko kertoa siitä jollekkin, sillä se painoi sydäntäni kuin kivi.
”Nuppujuova, lupaatko ettet kerro kellekkään jos kerron salaisuuden?” kuiskasin Nuppujuovan korvaan. ”Rikoin sen takia Kuolonklaanin sääntöjä”, lisäsin kuiskaten. Nuppujuova katsoi minua ihmeissään.
”Lupaan, mutta mitä sinä olet tehnyt?” naaras kysyi. Vedin syvään henkeä. Lähestyin Nuppujuovaa, että voisin kuiskata niin hiljaa, ettei kukaan varmasti kuule.
”Joskus monta kuuta sitten, minulla oli suhde vieraan klaanin naaraaseen. Tapailimme aina rajalla ja leikimme että meillä oli oma klaani, annathan anteeksi Nuppujuova?” selitin Nuppujuovalle, ja käänsin katseeni hämilläni tassuihin. Nyt se oli tehty, tuntui kuin sydämestäni olisi tippunut kivi.
”Totta kai annan anteeksi, siitä on jo niin kauankin”, Nuppujuova vastasi tyynesti, ja kehräsi. Kurkustani pääsi pieni kehräys. Nuppujuova oli niin ihana! Hän antoi aina anteeksi.
”Nuppujuova, kun olen soturi, niin tahdotko olla silloin kumppanini?” kysyin naaraalta varovasti, ja nostelin tassujani jännittyneenä. Toivoin vain, että hän suostuisi. Hän oli elämäni rakkaus, ja en ikinä pettäisi häntä, en koskaan.
// Nuppunen? <3
