Pyräkkäpentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
En ollut varma, miten Myrskypennun kommenttiin pienuudestani ja huomaamattomuudestani olisi pitänyt suhtautua. Kun hän sanoi sen, se vaikutti enemmän hyvältä asialta kuin ivalta. Oli miten oli, meillä ei ollut aikaa jäädä miettimään jonninjoutavuuksia. Olisi toimittava vielä emon ollessa kiireinen ystävänsä kanssa.
”Hyvä on, minä menen ensin”, murahdin ja huiskaisin hännälläni hiukan närkästyneenä. ”Mennään sitten tosi hiljaa.”
Myrskypentu ja Kaamospentu nyökkäsivät samaan aikaan. Sen jälkeen oli aika laittaa suunnitelma toteutukseen; hiippailin seinänvierustoja pitkin pesän suuaukkoa kohti. Kaamospentu seurasi melkein heti kannoillani, ja Myrskypentu piti porukan perää.
Olin jo aivan suuaukon tuntumassa, kun käännyin vaivihkaa vilkaisemaan emon suuntaan. Mustaturkkinen kuningatar jutteli edelleen juovikkaan naarassoturin kanssa. Jos olisimme tarpeeksi nopeita, emo ei ehtisi huomata meidän livahtavan ulos.
Katsahdin nopeasti selkäni yli kahteen pentuetoveriini, jotka näyttivät olevan valmiita. Pidätin hengitystäni ja syöksähdin hiljaa suuaukolle ja pujahdin sen alitse aukiolle. Menetin hetkeksi tasapainoni ja kierin vähän matkaa pesän ulkopuolella, kunnes sain vauhtini pysähtymään ja onnistuin nousemaan takaisin jaloilleni.
Käännähdin ympäri ja jäin odottamaan sisaruksiani pesän edustalle. Toivoin, että heillä ei kestäisi liian pitkään.
//Kaamos?
