Pyräkkäpiru

528 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

Vain muutama päivä sitten minä ja pentuetoverini olimme saaneet soturinimemme ja meistä oli tullut Kuolonklaanin täysivaltaisia jäseniä. Uuden nimen mukana tullut vapaus tuntui ihanalta! Sain lähteä leirin ulkopuolelle milloin halusin, eikä minun tarvinnut enää raportoida jokaisesta tekemisestäni Mäyräkynnelle. Olinkin käyttänyt uutta oikeuttani ahkerasti heti nimen saatuani ja tehnyt tutkimusretkiä leirin ulkopuolelle omin päin.
Eilisaamuna olin törmännyt valtavaan, sarvipäiseen olentoon metsässä. Sillä oli ollut jykevä niska ja lerpattava parta suuren leukansa alla. Olin pysytellyt hyvän matkan päässä siitä, vaikka olisin halunnut päästä tutkimaan sitä lähempää. Myöhemmin leirissä olin kysellyt eläimestä klaanitovereiltani, ja olin saanut tietää, että kyseistä eläintä kutsuttiin hirveksi. En ollut nähnyt hirveä ennen, ja oli kutkuttavaa ajatella, miten monta erilaista eläinlajia minulla oli vielä näkemättä. Uusien lajien bongailu auttoi pahimpaan ikävään odotellessani hiirenkorvaa ja liskojen paluuta.
Eilen oli sattunut muutakin jännittävää, sillä leiriin oli tupsahtanut erakoita aikeenaan liittyä Kuolonklaaniin. Punatähti oli sen sijaan luvannut harkita asiaa yön yli ja antanut erakoiden jäädä Lehtikuusilaaksoon lepäämään siksi aikaa. Minulle oli sinänsä se ja sama, liittyisivätkö erakot klaaniin vai eivät. Oli joka tapauksessa typerää, että klaanissa noudatettiin niin tiukkoja sääntöjä ja katsottiin tarkkaan, ketkä olivat omia ja ketkä ulkopuolisia. Minusta parempi olisi ollut sellainen yhteisö, johon kuka vain saattoi tulla ilman mitään erityisiä lupia kyselemättä ja jossa ei ollut mitään reviirirajoja. Rajat ja säännöt rajoittivat elämää niin kamalasti.
Samana iltana olin mennyt normaalisti nukkumaan, mutta kun aamulla heräsin, kaikki tuntui muuttuneen. Ulkoa kuului epätavallista meteliä, ja olin maistavinani ilmassa väljähtäneen veren maun. Herätin viereisellä pedillä nukkuvan Myrskymahdin ja menimme ulos katsomaan, mistä oli kysymys.
Järkytys valtasi minut kauttaaltaan, kun leirin keskellä seisoivan Henkäysvarjon vieressä makasi Punatähden ruhjottu ruumis. Raidallinen varapäällikkö kertoi klaanille yöllä sattuneesta välikohtauksesta, jossa erakoiden täysikasvuiset ystävät olivat järjestäneet ansan yöpartiolle ja käyneet näiden kimppuun. Punatähti oli lähtenyt yhdessä emoni, veljeni sekä Jääviillon kanssa partion avuksi Varissulan päästyä hakemaan apua leiristä, mutta päällikkö ei ollut selvinnyt taistelusta.
Punatähti oli ollut jo kovin, kovin vanha, joten hänen kuolemansa oli ollut odotettavissa. Tällaista loppua päällikön valtakaudelle en ollut kuitenkaan osannut ennustaa. Toki hän oli kaatunut taistellen klaanitoveriensa puolesta, mutta minusta oli silti surullista, että hän oli kuollut verta vuodattaen. Ei käynyt järkeen, että ensin ne erakot halusivat liittyä klaaniimme ja sen jälkeen kävivät soturiemme kimppuun ja tappoivat päällikkömme. Tällä hetkellä olin kuitenkin eniten huolissani emostani, joka oli ollut mukana taistelussa.
Istuin soturien pesän ulkopuolella vähän matkan päässä Kaamoskukasta, joka Henkäysvarjon mukaan oli ollut myös taistelemassa. Tuntui oudolta ajatella häntä likaamassa omaa turkkiaan sellaisessa verilöylyssä, vaikka kolli muuten vaikuttikin nauttivan sekasorrosta. Kaamoskukan pään sisältö oli minulle yksi mysteeri joka tapauksessa, eikä minua huvittanut perehtyä siihen syvemmin.
Kokouksen päätyttyä Myrskymahti tuli luoksemme ja istui väliimme tokaisten: ”Tämä on ihan hullua. En voi uskoa, että Punatähti on kuollut. Hän oli niin vanha että ehdin jo kuvitella, ettei hän koskaan kuolisi.”
Nyökyttelin päätäni myötäilevästi. ”Niinpä. Hän oli päällikkönä jo silloin, kun emo oli oppilas”, sanoin vilkaisten kuolleeseen päällikköön päin. ”Toisaalta – kuten juuri totesit – hän oli hyvin vanha, ja tuollaiseen taisteluun osallistuminen hänen iällään oli varmasti raskaampaa kuin nuorelle kissalle.”
”Niin kai”, Myrskymahti kohautti lapojaan.
Kurkistin siskon ohi Kaamoskukkaan, joka oli toistaiseksi pysynyt hiljaa. Siristin silmiäni katsoessani veljeäni. ”Sinähän olit siellä? Millaista se oli? Miten Punatähti kuoli?” kyselin tiedonnälkäisenä.

//Kaamos tai Myrsky?

Author: Elandra