Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Satuin – huonoksi onnekseni – olemaan juuri silloin ulkona, kun Pimentovarjo tuli visiitille Kuolonklaanin leiriin. Ei sillä, että olisin odottanut hänen tulevan juttelemaan minulle tai mitään – emmehän olleet olleet juuri minkäänlaisissa tekemisissä sitten sen kun hän oli kuita sitten julistanut klaanilleen tappaneensa kumppaninsa ja meidän isämme, koska tämä oli muka petturi -, mutta automaattisesti aloin hivuttautumaan jo kauemmaksi.
Yllätyksekseni naaras ei tavalliseen tapaansa vältellytkään katsettani vaan lähtikin tulemaan kohti. Kenties salaa alitajunnassani halusin tietää, millä asialla hän yritti lähestyä minua, sillä jäin odottamaan häntä selkäkarvat levottomasti väreillen.
Pimentovarjo pyysi minua kävelylle, metsästämään. Toljotin häntä epäuskoisena. Miksi ihmeessä lähtisin hänen kanssaan yhtään mihinkään vapaaehtoisesti? Kuitenkaan ennen kuin ehdin sanoa mitään, naaras ilmoitti sen olevan ”varapäällikön käsky”.
Tsik, niinpä tietysti. Eihän minulla tietenkään ollut varaa valita, halusinko viettää aikaa hänen kanssaan vai en, sillä hänhän oli varapäällikkö, ja kun varapäällikkö kerran käskee lähteä kävelylle hänen kanssaan, niin silloin sitä lähdetään kävelylle varapäällikön kanssa. Ketunläjät.
Huokaisin ja nousin ylös hännänpäätä tyytymättömästi nytkytellen. Katsahdin Pimentovarjoon jurosti. ”No, ei kai tässä muu auta. Mennään sitten, arvon varapäällikkö”, virnistin ilottomasti.
Odotin että Pimentovarjo menisi edeltä ja lähdin sen jälkeen raahustamaan hänen perässään. Joku tietämätön olisi varmaankin voinut luulla varapäällikön raahavan mukanaan vastahakoista vankia – minusta kuvaus oli kyllä osuva. Oloni nimittäin ei ollut yhtään sen vapaampi kuin kahdella Eloklaanin panttivangilla, joita oli pidetty jo kuiden päivät samassa, ummehtuneessa onkalossa.
Ulkona oli sentään nätti sää jos jotakin. Nautin kasvoilleni puhaltavasta viileästä tuulesta ja kosteasta ruohosta tassujeni alla. Oli mitä täydellisin lehtisateen päivä – ja minä jouduin viettämään sen vasten tahtoani Pimentovarjon seurassa.
Kuljin vähän naaraan jäljessä ja nuuhkin jo ilmaa riistan varalta, sillä sitähän varten tänne loppujen lopuksi oli tultu – metsästämään. Keskittymiseni herpaantui, kun Pimentovarjo yhtäkkiä hiljensi askeliaan ja jättäytyi kävelemään rinnalleni.
//Pimento?
