Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun viimeksi olin tällä tavalla leikkinyt pentutarhasta tuttuja leikkejä. Minä ja sisaruksenikin olimme joskus leikkineet heijastusta, mutta siitä oli niin kauan, etten kunnolla muistanut, kuka meistä oli ollut siinä paras. Leikin säännöt olivat kuitenkin niin simppelit, etten ollut voinut unohtaa niitä.
Lillukkapentu innostui Loskalauhan leikkiehdotuksesta silminnähden. Kun säännöt oli kerrattu ja kaikki olivat asettuneet paikoilleen, varsinainen leikki alkoi. Lillukkapentu otti säpäkän lähdön vierestäni ja kipitti häntä pystyssä selkänsä meille kääntänyttä Loskalauhaa kohti. Vilkaisin pediltään meitä katselevaan Hämärähallaan, joka hymyili minulle lämpimästi. Väräytin viiksiäni ja käänsin katseeni takaisin eteenpäin keskittyäkseni leikkiin.
Ehdin ottaa vain muutaman askeleen, ennen kuin Loskalauhan pää käännähti ympäri. Lillukkapennun vauhti pysähtyi töksähtäen, ja hän näytti niin pingottuneelta, että hän ei varmaankaan uskaltanut edes hengittää. Lopulta Loskalauha kääntyi takaisin seinää päin ja me saimme jatkaa hidasta etenemistämme.
Liikuin tietoisesti Lillukkapentua hitaammin antaakseni hänen voittaa. Kuitenkin seuraavalla kerralla, kun veljeni kääntyi kohtaamaan meidät, hänen ruskeat silmänsä porautuivat minuun.
“Pyräkkäpiru liikkui! Palaa takaisin”, kolli ilmoitti.
Tuijotin häntä äimistyneenä. En varmasti ollut liikkunut! Vai laskettiinko hännän heiluttaminenkin sääntöjen vastaiseksi? Voi hiirenpapanat!
Minulla ei ollut aikomusta ruveta inttämään asiasta Hämärähallan ja pentujen nähden, joten palasin kuuliaisesti takaisin alkuun. Pentujen oli hyvä oppia, että tappiotkin pystyi ottamaan vastaan hyvällä hengellä. Aina ei tarvinnut voittaa tai olla paras. Vai yritinkö vain uskotella sitä itselleni, jotten olisi tuntenut häpeää häviöstäni?
Lillukkapentu oli jo hyvin lähellä Loskalauhaa. Ensi kierrokseen mennessä hän varmastikin olisi ehtinyt maaliin asti!
//Loska ja Lillukka?
