Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Jos jossakin asiassa olin samaa mieltä emoni kanssa, niin siinä, että minä en todellakaan tuntenut häntä. En ainakaan enää. Tai kenties en koskaan ollut tuntenutkaan, ja vasta nyt se oli alkanut valjeta minulle. Hän oli mysteerinen kissa, joka selvästi pimitti asioita minulta ja sisaruksiltani. Ehkä jopa myös Henkäystähdeltä.
Vaikka olisin kovasti halunnut uskoa siihen, ettei naaras tosiaankaan ollut yksi Henkäystähden vähäjärkisistä palvojista, minun ei ollut helppo luottaa häneen. Eikä se ollut sinänsä mikään ihme – hän oli tappanut minun isäni ja tuntui sen lisäksi salaavan monia muita asioita. Miten sellaiseen kissaan muka voisi luottaa?
Yhtäkkiä Pimentovarjo sanoi haluavansa kertoa minulle jonkin asian. Asian, joka oli ilmeisesti niin salainen, että sen paljastuminen olisi tietänyt hänen loppuaan. Hän halusi minun lupaavan, että veisin tämän asian mukanani hautaan asti, enkä kertoisi siitä edes sisaruksilleni. Jos niin tekisin, me kaikki olisimme vaarassa.
Niin kovasti kuin olisinkin halunnut vihata emoani ja jatkaa hänelle vihoittelua, mennä ilmiantamaan hänet typerälle päällikölleen ihan vain kostoksi siitä, mitä hän oli tehnyt isälleni, uteliaisuuteni oli liian suuri. Halusin tietää, mikä oli niin salaista, ettei emoni ollut voinut uskoutua siitä kellekään muulle. Ennen kaikkea halusin tietää, miksi hän halusi kertoa asiasta juuri minulle.
”En kerro kenellekään”, lupasin lopulta ja kohtasin emoni vakavoituneen ilmeen vähintäänkin yhtä kivikasvoisena.
//Pimento?
