Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Surumielinen laulu kajahti taivaalta muuttolintuparven lentäessä partion ylitse. Nostin katseeni taivaalle ja ehdin nähdä, miten parvi katosi kuusen latvojen taa. Niiden töräyttelevä ääntely kuului yhä jossakin kaukaisuudessa.
“Pyräkkäpiru, pane vauhtia niihin käpäliin äläkä vain töllistele taivaalle kuin mikäkin idiootti!” Kuuraturkki murahti jostain edestäpäin. Siirsin huomioni vastahakoisesti taivaalta takaisin maan tasalle ja huomasin muun partion ehtineen useamman hännänmitan päähän. Hölkkäsin heidät kiinni.
Metsä oli saanut lehtisateen myötä aivan uuden ilmeen. Lehtipuiden lehdet olivat vaihtaneet väriään ja niitä tipahteli tasaiseen tahtiin koristamaan metsänpohjaa. Maasta oli noussut monenlaisia sieniä, joista jotkut haisivat niin tymäkälle, että se sai minut nyrpistämään nenääni.
Vuodenajan vaihtuminen merkitsi myös tietysti muuttolintujen lähtöä. Jo useiden päivien ajan olin seurannut taivaankannen halki matkustavia äänekkäitä lintumuodostelmia. Niiden näkeminen aiheutti minussa haikeutta – ja tavallaan myös tietynlaista katkeruutta. Joka hiirenkorva ne tulivat vain lähteäkseen heti viherlehden loputtua. Ihan kuin ne eivät olisi voineet sitoutua pidemmäksi aikaa.
Sellaisten olentojen kanssa ystävystyminen oli silkkaa masokismia. Hädin tuskin ehdit oppia tuntemaan tyyppejä, kun ne jo kohta ovat lentämässä kauas pois luotasi.
Tavallaan minusta oli kuitenkin lohdullista tietää, että ne palaisivat taas ensi hiirenkorvana. Mutta toisaalta se oli vasta monen kuun päästä ja paljon asioita ehtisi tapahtua siinä välissä.
