Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vilkuilin hieman kärsimättömänä repaleisen pilviharson peittämälle taivaalle. Kohta olisi aurinkohuippu ja partio, johon Pimentovarjo oli minut määrännyt, lähtisi matkaan. Asia ei varsinaisesti saanut minua hyppimään riemusta, mutta sentään Myrskymahti olisi mukana samassa partiossa. Hänen lisäkseen joukkoomme liittyisivät vielä Pikiturkki ja Laineliekki sekä…
“Kas vain, hyvää päivää, Pyräkkipiru.” Kuin ajatukseni kutsumana Hilleripilvi ilmestyi pörräämään ympärilleni. Nostin vähän huultani kollin hännän sipaistessa kuonoani, kun tämä asteli ohitseni hyvin suurieleisesti ja kävi sitten istumaan viereeni. “Eikö olekin mukavaa, että satuimme samaan partioon?” täplikäs soturi kehräsi niin teennäisen hunajaisesti, että se sai minut voimaan pahoin. Ihan kuin me muka olisimme olleet jonkinlaiset kaverukset.
“Eikö Kaamoskukka huolinut sinua seuraansa vai eikö hän vain satu olemaan leirissä juuri nyt, kun et ole hännystelemässä häntä?” töksäytin kollin kysymyksen sivuuttaen. Oli ihan yleisessä tiedossa, miten hyvää pataa Hilleripilvi oli oi-niin-suurenmoisen veljeni kanssa. Soturi tuntui palvovan entistä mestariaan kuin tämä olisi ollut itse aurinko taivaalla, ja juuri siitä syystä minun oli vaikea suhtautua häneen normaalisti. Toisinaan minulla oli tunne, että Kaamoskukka laittoi Hilleripilven seurailemaan tekemisiäni, sillä kolli sattui aina olemaan sopivasti jossakin lähistöllä.
Iloinen virnistys Hilleripilven naamalla ei kaikonnut hetkeksikään, vaikka hänen silmiensä loiste himmeni hetkellisesti ottaessani Kaamoskukan puheeksi. “Sinä puhut ihan höpsöjä. Minä ja Kaamoskukka olemme hyviä kavereita, mutta en minä jatkuvasti roiku hänen seurassaan”, kolli huitaisi hännällään vähättelevästi. Sitten hän kohdisti sinisen katseensa taas minuun: “Tykkään viettää aikaa muidenkin ystävieni kanssa, kuten sinun. Mehän olemme ystävät, vai mitä?”
Toljotin Hilleripilveä häkeltyneenä. Sellainenko kuva hänellä oli meidän väleistämme? Tajusiko hän ollenkaan, miten hiirenaivoiselta hän kuulosti?
Olin juuri aikeissa ladella soturille asiat niin kuin ne olivat, kun huomasin Myrskymahdin tassuttavan meitä kohti. Myös Hilleripilvi oli havainnut lähestyvän tulijan, sillä nousi äkkiä ylös vierestäni ja maukui muka muina kissoina: “Nähdään partiossa.” Sen jälkeen soturi lähti tassuttamaan piikkihernetunnelin lähellä norkoilevaa Laineliekkiä kohti, nyökäten kuitenkin ohi mennessään tervehdykseksi Myrskymahdille.
Jäin tuijottamaan hänen jälkeensä silmiäni räpytellen. Jokin tässä mättäsi, mutta en vain millään keksinyt, että mikä.
“Jos kurtistelet tuolla tavalla, naamasi jää vielä jumiin noin”, sisareni vitsikäs nauku sai minut lopulta irrottamaan katseeni Hilleripilvestä.
“Hei, Myrskymahti”, tervehdin pentuetoveriani ja kurkotin koskettamaan hänen korvaansa kuonollani. “Onpa mukavaa päästä pitkästä aikaa yhdessä partioon!”
//Myrsky?
