Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Paras aika vuodesta oli taas täällä. Olin siitä niin täpinöissäni, ettei minua edes haitannut joutua samaan partioon Latvaruusun tai Kyyhkypyrähdyksen kanssa. Innostukseltani en myöskään heti tajunnut velipuoleni Loskalauhan olevan mukanamme, ennen kuin hän yhtäkkiä kiri takaani kävelemään rinnalleni.
Katsahdin mustanpuhuvaan kolliin ensin hiukan hölmistyneenä, mutta nopeasti naamalleni suli veikeä virnistys. Tämä hiirenkorvainen sää sai minut poikkeuksellisen hyvälle tuulelle, enkä nähnyt syytä jurottaa turhaan. “Minulle kuuluu oikein hyvää, nimenomaan siitä syystä, että hiirenkorva on täällä!” hihkaisin velipuolelleni pirteästi ja huiskautin häntääni. “Pitkästä aikaa pääsen näkemään kaikkia ystäviäni, jotka kaikkoavat aina maan alle onkaloihinsa piiloon pimeää ja pakkasta lehtikadon ajaksi!”
Loskalauhan naama pysyi peruslukemilla, mutta saatoin aistia, että sanani hämmensivät häntä, joten täsmensin: “Sisiliskot nauttivat auringonvalosta ja -lämmöstä ja niitä näkee ainoastaan hiirenkorvan ja viherlehden aikaan. Myös kaikki muuttolinnut palaavat vihdoin takaisin! Minulla on ollut ikävä niitäkin.”
Sydämeni oli suorastaan haljeta siitä tunteesta, minkä kevään ajatteleminen sai minussa aikaan. Lehtikato oli tuntunut niin synkältä ja toivottomalta, että kaipasin jo vähän muuta sisältöä elämääni.
“Entäpä sinulla – onko hiirenkorvaa rinnassa?” Vilkaisin velipuoleeni silmät pilkehtien.
Minä ja Pimentovarjon uuden kumppanin – joka nykyään oli kylläkin jo entinen, sillä kolli oli kuollut lehtikadon aikaan viheryskään – pennut emme olleet juuri tutustelleet keskenämme sen kummemmin. Olimmehan me aina silloin tällöin vaihtaneet muutaman sanasen, mutta samanlaista kanssakäymistä tapahtui väistämättäkin klaanitoverusten välillä. En siis voinut sanoa tuntevani Loskalauhaa taikka tämän vaaleampaa veljeä Salamasielua juuri mitenkään.
//Loska?
