Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kun Lumikkoviiksi vastasi luullakseen voivansa paremmin, minun oli vaikea uskoa sitä. Naaras oli menettänyt pentunsa vasta niin vähän aikaa sitten, että arvelin hänen vain esittävän vahvaa itsensä ja toisen elossa olevan pentunsa vuoksi. Minun kävi häntä sääliksi, mutta samalla tunsin pientä ihailua soturin mielenlujuutta kohtaan.
Lumikkoviiksi kohotti kirkkaansinisen katseensa minuun tassuistaan, ja sen näkeminen sai sisälläni sykähtämään oudosti. ”Toivon vain, etten ole liiaksi vaivaksi, kun olen tässä kunnossa”, harmaa naaras maukui vaisusti.
”Et sinä ole vaivaksi kenellekään”, pudistin päätäni. ”Sinulla on oikeus surra Kirkastassua. Minäkin suren yhä isääni, vaikka siitä on jo useampi kuu. Kipu ei ikinä katoa kokonaan, mutta se laimenee ja sen kanssa oppii elämään.” Laskin häntäni varovasti Lumikkoviiksen selälle ja yritin kuumeisesti keksiä jotakin lohduttavaa sanottavaa.
Katseeni käväisi sattumalta muutaman hännänmitan päässä olevassa tuoresaaliskasassa, johon metsästyspartiot olivat vasta tuoneet täydennystä.
”Onko sinulla nälkä?” kysyin Lumikkoviikseltä. ”Voisin hakea meille syötävää. Täydellä vatsalla on mukavampi olla.” Toivoin, ettei ehdotukseni vaikuttanut naaraasta mitenkään töykeältä tässä tilanteessa. Pyrkimykseni oli vain piristää surullista klaanitoveriani, ja tämän parempaan en uskonut pystyväni.
//Lumikko?
