Pyräkkäpiru
Pikkuinen sisilisko kipitteli sammaleisten kivien päällä. Se oli hupsu otus. Ei se tainnut edes huomata olevansa tarkkailun kohteena; sillä oli mielessä vain lämpöinen paikka auringossa. Seurasin sen vikkeliä liikkeitä kyyryssä, aluskasvillisuuden suojassa. Vaatimattomasta värityksestäni oli kerrankin hyötyä.
Yhtäkkiä auringon eteen lankesi varjo, joka nopealla iskulla lävisti sisiliskon keskeltä sen heiveröistä ruumista. Pomppasin tassuilleni järkyttyneenä – ja vihaisena. Kaamoskukan naamalla oli mairea ilme, kun hän ihasteli yhä kynsiinsä varrastettua liskoparkaa.
“Mitä sinä oikein teet?!” tiuskaisin veljelleni poissa tolaltani hänen katalasta tempustaan. Kaamoskukka jos kuka tiesi, miten paljon minä rakastin sisiliskoja.
“Hankin klaanille tuoresaalista”, Kaamoskukka heilutteli tassuaan, kunnes liskon ruumis irtosi hänen kynsistään ja mätkähti ruohikkoon väärinpäin. Sen vatsassa oli neljä syvää reikää, joista tihkui verta. “Sitähän me olemme täällä tekemässä, vai kuinka on, veliseni? Mitähän Pimentotähti mahtaisi ajatella, kun näkisi sinut täällä uneksimassa saalis suoraan nenäsi alla?” Korkeajalkainen soturi kumartui ylleni uhkaavana kuin vuori, mutta minä pakotin itseni kohtaamaan hänen kylmän tuijotuksensa sävähtämättä. En minä Kaamoskukkaa pelännyt. “Onneksi minä olin täällä pyydystämässä sen puolestasi. Ei kestä kiittää.”
Olin aikeissa äyskäistä veljelleni, että en ollut edes ollut aikeissa saalistaa sisiliskoa ruoaksi, mutta tulin äkkiä toisiin aatoksiin, kun tajusin, että veljeni ilman isompaa suostuttelua menisi kertomaan tästä emollemme. Minun ja Pimentotähden välit olivat hyvät, mutta se saattaisi muuttua, jos Kaamoskukka lavertelisi minun “haaskaavan” tuoresaalista. Epäilemättä kolli osaisi lisätä tarinaan sellaisia lisämausteita, jotka saisivat minut näyttämään huonolta.
“Kiitos suuresti”, tuhahdin ja levitin naamalleni ilottoman hymyn, josta Kaamoskukka kyllä osaisi lukea, mitä oikeasti ajattelin. Minulla oli aavistus, että juuri tällaista reaktiota velikultani oli minusta yrittänyt hakea. Hän nautti siitä kun sai aiheuttaa toisille kärsimystä. “Mitä minä tekisinkään ilman sinua, viisasta isoveljeäni.”
Kaamoskukan silmät siristyivät aavistuksen verran, mutta hänen naamallaan oli edelleen sama ärsyttävä virne. “Nimenomaan.” Sitten käänsi minulle häntänsä ja lähti pois paikalta, jättäen tapetun liskon lojumaan jalkojeni juureen.
Leirissä hakeuduin istumaan rauhaisaan aukion kolkkaan, jossa saisin kenenkään häiritsemättä murjottaa Kaamoskukan takia. Vaikka kuinka yritin, en voinut lakata ajattelemasta partiossa tapahtunutta ja sen surullisen pienen liskon kohtaloa. Mitä jos se oli nuori lisko ja kuoriutunut vasta tänä hiirenkorvana? Kaamoskukka oli vienyt sen mahdollisuuden maistaa aitoa liskon elämää. Tai entä jos sillä oli ollut joku toinen lisko, joka oli odottanut sitä kotiin mutta nyt ne eivät enää koskaan näkisi toisiaan?
“Hei”, hellä ääni johdatti katseeni tassuistani Hämärähallan suloisiin kasvoihin. Missä välissä naaras oli tuohon tupsahtanut?
Vaistomaisesti aloin etsiä katseellani Kaamoskukan tummaa turkkia leiristä. Jos kolli näkisi meidät yhdessä, siitä saattaisi koitua ongelmia Hämärähallalle. Veljeni oli tavattoman omistushaluinen kumppanistaan.
“Hän lähti juuri leiristä Hilleripilven kanssa”, Hämärähalla naukui selvästi ajatukseni lukien. Katsahdin häneen huojentuneena – Hämärähalla jos kuka osasi olla ajan tasalla. Soturitar istahti eteeni otsaansa rypistäen. “Näytät siltä kuin joku olisi vienyt sinulta sammalet vuoteestasi ja korvannut ne jätöksillä. Onko jotain sattunut?”
“Tänään aiemmin saalistuspartiossa törmäsin viherlehden ensimmäiseen sisiliskoon”, aloin avautumaan Hämärähallalle, “ja jäin tarkkailemaan sitä toviksi. Sitten Kaamoskukka ilmestyi paikalle kuin tyhjästä ja tappoi sen liskon naamani edessä. Kuulemma hän auttoi minua hankkimaan tuoresaalista – vaikka hän tietää ihan hyvin, että siitä liskosta on hädin tuskin syömistä yhdelle pennulle. Hän ei edes vaivautunut kantamaan sitä itse leiriin vaan minun oli tuotava se, jotta hän ei pääsisi syyttämään minua Pimentotähdelle tuoresaaliin haaskaamisesta.”
//Hämärä?
Author: EmppuOmppu
.