Pyräkkäpiru

Hämärähallan hännän kietoutuessa omani ympärille oli kuin kehoni läpi olisi kulkenut pieniä sähköiskuja. Ne eivät tuntuneet ikäviltä, itse asiassa päinvastoin. Kun vilkaisin naaraan suuntaan, sydämeni alkoi takoa rinnassani nopeammin. *Tuntuukohan Hämärähallastakin samalta?* minä mietin, mutta pudistelin sitten ajatuksen pois mielestäni, kun muistin kenen kumppani naaras todellisuudessa oli. Jos Kaamoskukka näkisi heidät näin lähellä toisiaan, hän takuulla hurjistuisi.
“Eihän Kaamoskukka ole häirinnyt sinua muilla tavoin?” Hämärähalla kysyi ja katsoi minua kauniilla sinisillä silmillään, joiden katse tuntui olevan yhtä syvä kuin Hehkulammen vesi. Olisin halunnut painautua hänen turkkiinsa kiinni ja hakea lohtua hänen lämmöstään. Täällä leirissä, klaanitoverien valvovien katseiden alla, se ei kuitenkaan ollut mahdollista.
Pudistelin päätäni. “Olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut välttelemään hänen seuraansa viime päivinä. Olimme tänään ensimmäistä kertaa samassa partiossa puolen kuun sisällä.”
“Se on hyvä.” Hämärähallan katseesta kuvastui helpotus.
En kuitenkaan voinut sanoa samaa omasta puolestani; Hämärähalla jos kuka joutui kärsimään Kaamoskukan oikukkaasta luonteesta. Olin varma, että naaras ei kertonut edes minulle kaikkea sitä, mitä hän joutui käymään läpi joka päivä Kaamoskukan kumppanina.
“Mentäisiinkö ulos kävelylle?” ehdotin ja kumarruin lähemmäksi ystävääni. “Täällä on aika… täyttä.” Viittasin hännälläni aukiolle, jolle oli kerääntynyt klaanitovereita ruokailemaan ja vaihtamaan kieliä keskenään. Paikalla oli liikaa silmä- ja korvapareja, jotka olisivat saattaneet huomata meidät keskustelemassa, ja jotakin kautta tuo tieto olisi saattanut kantautua myös Kaamoskukalle.

//Hämärä??

Author: EmppuOmppu

.