Pyräkkäpiru

Sydämeni hakkasi rinnassani tuhatta ja sataa. Olin tehnyt hätäisen ratkaisun ja asettunut Hämärähallan päälle painaakseni hänet alemmaksi ruohikkoon, piiloon Kaamoskukalta. Enää en voinut muuta kuin rukoilla, että veljeni ei haistaisi meitä. Hämärähalla värähti allani, kun Kaamoskukan pehmeä nauku kuului ihan läheltä.
“Mihin sinä jäit?”
“Täältä tullaan! Nappasin meille vähän illallista.”
“Sinä se osaat aina ajatella tarpeitani.”
Pitkien, huojuvien heinänkorsien väleistä näin vilauksia Kaamoskukan tummasta turkista, jonka rinnalle ilmestyi kohta Hilleripilven vaalean kirjava hahmo. Nenääni lehahti hiiren mehukas tuoksu.
“Tässä on täydellinen kohta pitää taukoa, vai mitä tuumit?” Hilleripilvi kurnutti. Näin selvästi, miten tämä painautui Kaamoskukan kylkeä vasten ja hieroi päätään kollin kaulaan. Kaamoskukka vastasi eleeseen nuolemalla toisen soturin korvia.
“Mitä…?” Minun oli vaikea käsittää näkemääni. Tiesin, että Kaamoskukka ja Hilleripilvi olivat läheiset, mutta että tällä tavalla? Sydäntäni riipaisi kun tajusin veljeni pettäneen Hämärähallaa todennäköisesti koko sen ajan, kun nämä olivat olleet kumppaneita. Rakastiko Kaamoskukka Hämärähallaa edes oikeasti? Entä sitten Hilleripilvi? Kolli oli vastikään ruvennut kumppaneiksi Lammikkoloikan kanssa, mutta en ollut tainnut koskaan nähdä häntä näin tyytyväisenä naarassoturin kanssa. Oliko sekin pelkkää esitystä – kulissi jota kollit pitivät yllä yhdessä?
*Meidän on päästävä täältä pois*, ajatus hiipi mieleeni pahan aavistuksen kutitellessa niskassani. Meidän ei olisi pitänyt olla täällä näkemässä tätä. Tämä vaikutti sellaiselta salaisuudelta, jonka Kaamoskukka halusi pitää piilossa muilta hinnalla millä hyvänsä.
Siirryin varovasti pois Hämärähallan päältä. Naaras nosti päätään ja katsahti minuun silmät kimmeltäen. Pelko kuvastui hänen kasvoiltaan. Viittilöin hänelle hännälläni, että meidän piti liikkua hiljaa. Naaras nyökkäsi hädin tuskin hengittäen.
“Eikö teille ole opetettu, että tirkistely ei ole soveliasta?”
Kaikki karvani nousivat kauhusta pystyyn, kun käännyin katsomaan ärtyneen oloista Hilleripilveä, joka oli ilmestynyt taaksemme. Soturin siniharmaat silmät olivat painuneet kapeiksi viiruiksi ja tämä nytkytteli häntäänsä uhkaavasti.
Hämärähalla vieressäni jäykistyi, ja katsahdin lapani yli vain nähdäkseni Kaamoskukan varjon kohoavan korkeana yläpuolellamme.

//Hämärä tai Kaamos?! D:

Author: EmppuOmppu

.