Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kylmäliekin vastaukset vaikuttivat minusta jotenkin epämääräisiltä ja vältteleviltä. En olisi halunnut vetää hätäisiä johtopäätöksiä liittyen kollin puhdasverisyyteen ja etuoikeuksiin, joista tämä sai nauttia tälläkin hetkellä, mutta tavallaan pelkäsin, että myös Kylmäliekki piti salaa oikeutettuna kohdella erakkotaustaisia ja puoliverisiä huonommin.
Moiset epäilykset jäivät kuitenkin nopeasti taka-alalle, kun kolli vaihtoi puheenaihetta käsillä olevaan hiirenkorvaan sekä heräilevään luontoon. Keskustelin milloin tahansa paljon mieluummin luonnosta ja eläimistä kuin ikävistä sota-asioista!
Savunharmaa kissa kertoi minulle entisestä kumppanistaan, Huomenkyyhkystä, joka hänen mukaansa oli rakastanut kaikkia metsässä asuvia eläimiä ja jopa ehdottanut Kylmäliekille, etteivät söisi enää lainkaan riistaa. Hymähdin hiljaa ajatukselle – olin itsekin kovin eläinrakas, mutta en olisi voinut luopua lihan syömisestä mistään hinnasta, vaikka toki olikin joitakin eläimiä, joita en suostunut syömään puhtaasti siitä syystä, että niillä oli minulle erityinen merkitys.
Kun Kylmäliekki mainitsi Huomenkyyhkyllä olleen oma kolo jossakin puussa, jonne naaras oli säilönyt aarteitaan, kiinnostukseni heräsi. Millaisiahan aarteita sinne mahtoi olla kätkettynä? Etenkin kun soturi kertoi kolon luona asuvan monen monituista pikkuruista liskoa, korvani ponnahtivat pystyyn, enkä voinut enää peitellä kasvavaa uteliaisuuttani. Aina kun joku puhui liskoista, innostuin käsittämättömällä tavalla. Jos tästä synkkyydestä oli löydettävä jotakin hyvää, niin se oli ehdottomasti liskot, jotka palasivat viherlehden lämmön kutsumina takaisin metsään.
“Voisitko sinä näyttää minulle, missä se kolo on?” pyysin Kylmäliekiltä hännälläni malttamattomasti viuhtoen. “Minua kiinnostaisi kovasti nähdä se omin silmin! Ihan vain siltäkin varalta, jos liskot ovat tulleet etuajassa takaisin.”
//Kylmä?
