Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Minä en tappanut Turmaloikkaa… En pystynyt siihen. Hän on elossa.”
Tuijotin Pimentovarjoa pöllämystyneenä. Parin silmänräpäyksen ajan päässäni oli aivan hiljaista, mutta sitten vähitellen se alkoi ruuhkautua, kun kymmenet kysymykset pulpahtelivat pintaan ja vaativat vastauksia. Oliko emo valehdellut Henkäystähdelle kaiken tämän aikaa? Missä isä oikein oli? Ja ennen kaikkea: miksi naaras ei ollut kertonut totuutta isän kohtalosta jo aiemmin minulle ja sisaruksilleni?
”E-en ymmärrä”, sopersin hämilläni. ”Missä hän on nyt?”
Pimentovarjo pudisteli päätään apean oloisena. ”En tiedä. Turvassa, toivoisin.”
Vaikka vastaus ei ollut aivan sitä, mitä olin toivonut, se tarjosi minulle kuitenkin vähän lohtua – sekä myös hitusen toivoa. Isä oli elossa. Hän oli jossain tuolla, löydettävissä. Sisälläni oli valloillaan tunteiden sota, jossa valtava riemu kohtasi sydäntä riipivän hämmennyksen taistelukentällä.
”Miksi et sanonut mitään jo aiemmin?” kysyin sitten koottuani ajatukseni, ennen kuin ne hajoaisivat kysymyksien määrästä. ”Meidän väliemme ei olisi tarvinnut kärsiä näin pahasti, jos olisit vain kertonut meille totuuden alun alkaen. Miten saatoit valehdella meille jostain näin isosta asiasta?” Sydäntäni vihlaisi muistellakin sitä murheen ja menetyksen tuskan määrää kaikkina kuluneina vuodenaikoina, kun olin ajatellut menettäneeni isäni ikiajoiksi. Kun olin ajatellut, että oma emoni oli tappanut hänet. ”Se on epäreilua. Meillä olisi ollut oikeus tietää!”
//Pimento?
