Pyräkkätassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pettymys valtasi minut, kun kuulin Mäyräkynnen sanovan, että olin liian pienikokoinen harjoittelemaan taistelua häntä vastaan. Toinen puoli minusta ymmärsi kyllä, että hän oli oikeassa, mutta toinen huusi epävarmuuttaan ja kirosi kollin. Kaamostassu ei varmasti joutunut kokemaan tällaista nöyryytystä, koska oli niin iso.
Olin jo menettämässä malttini, kun Mäyräkynsi päättikin meidän vaihtavan harjoituksen aihetta ja näytti minulle, miten vaanimisasento toimi käytännössä. Aluksi olin hieman skeptinen ajatuksen suhteen, sillä minusta tuntui, että kolli teki tämän vain siitä syystä, ettei minusta ollut pienen kokoni puolesta muuhun.
Kolli ohjeisti minua rauhallisesti siirtämään takajalkojani hieman enemmän kehoni alle ja minä tein työtä käskettyä. Yllätyin, kun mestarini kehui minua jo toistamiseen. Pieni hymy nousi kasvoilleni tahtomattakin kuullessani itseäni kehuttavan, sillä sitä ei tapahtunut kovinkaan usein.
Seuraavaksi Mäyräkynsi kehotti minua yrittämään liikkua asennossa, johon olin itseni onnistunut asettelemaan. Otin pari hiipivää askelta eteenpäin. Samassa huomioni kuitenkin herpaantui, kun näin ruohonkorressa pienen punaisen ötökän, jossa oli mustia pilkkuja. Täysin vaiston varassa loikkasin sitä kohti, käpälät ojennettuna eteenpäin. Harmikseni laskeuduin maahan kuonolleni ja ötökkä pääsi karkuun.
Nousin istumaan turkki sekaisin ja hieroen kipeää nenääni etutassullani. Katsahdin Mäyräkynteen huiskien hännälläni turhautuneena.
”Ei tämä liike toimi! En saanut edes ötökkää kiinni!” marmatin tyytymättömänä. Olisi aivan hyödytöntä osata tällaisia liikkeitä, jos niistä ei käytännössä olisi mitään hyötyä.
//Mäyrä?
