Rajutassu
Leiriin palattuamme Konnavarjo käski minun hakea itselleni syömistä, joten menin ja nappasin tuoresaaliskasasta oravan. Kiikutettuani sen varjoisaan kohtaan, kävin aterioimaan.
Mehevä liha sai vatsani kurinan hellittämään mukavasti ja harkitsin jo toisen eläimen hakemista, mutta päädyin kuitenkin jäämään aloilleni.
Pesin huolellisesti pitkää turkkiani ja selvitin siitä harjoituksissa tulleet takut. Saatuani kaiken kuntoon päätin suunnata oppilaiden pesälle etsimään Muistotassua.
Kävellessäni aukion poikki sain kuitenkin osumaa jostain pehmoisesta suoraan rintaani. Säikähdin hiukan sillä en ollut edes huomannut hopeankirjavaa pentua, joka oli täräyttänyt koko kehonsa painolla päätä pahkaa minua päin.
Siristin silmiäni ja katsoin säälittävää maahan rojahtanutta kasaa. Ei tullut mieleenikään auttaa tätä ylös, sillä itsepähän oli joussut pahki oikeaan soturioppilaasen!
“Mitä sinä oikein täällä rettelöit, etkö nähnyt minua lainkaan, hiirenaivo?” tivasin kylmästi naaraspennulta. En tarkkaan muistanut hänen nimeään, sillä minua ei ollut kiinnostanut nousta kun klaaniimme oli saapunut uusi pentu. Tiesin vain, että hän oli ulkolainen – ei siis Eloklaanissa syntynyt. Mikä minä kuitenkaan olin kissan syntyperää tuomitsemaan? Olin itsekin syntynyt jossain muualla, mutta minä en sentään ollut pentuna yhtä sekaisin kuin tämä karvapallo!
//Siru
