Rajutassu
Piikittelin veljeäni tuon mitättömistä taidoista ennen kuin säntäsin omille teilleni etsimään saalista. Tuo ehti vielä naukua perääni jotakin, mutta minua ei jaksanut enää kiinnostaa. Loikin aluskasvillisuuteen hiljentäen vauhtiani vasta, kun olin tarpeeksi kaukana polusta oikeasti haistaakseni jotakin muuta kuin paikalla olleiden partioiden hajua.
Matelin sammalten ja pienien varpujen tasolle maahan niin, että vatsakarvani olivat kiinni aamukasteen jäljiltä märkien kasvien lehdissä ja maa-aineksessa. Nyt löytäisin varmasti isoimman ja mehukkaimman saaliin koskaan eikä Muistotassu päihittäisi minua vielä tänäänkään.
Mestarini, varmaan myöskään Muistotassun mestari, ei pitäisi tottelemattomuudestani, mutta ehkä voisin hyvittää sen näteillä nappauksilla. Minähän olin Rajutassu, ei minulta koskaan päässyt mitään karkuun!
Maistoin ilmassa hiiren myskisen hajujäljen ja innostuin toden teolla. Nyt pääsisin loistamaan! Hiivin Konnavarjon opettamalla tavalla kohti kokoajan voimistuvaa tuoksua. Nappauksestani tulisi mahtava!
“Hieno nappaus, Muistotassu!” huuto säikäytti juuri näköpiiriini ehtineen pulskan hiiren. Ärähdin äänekkäästi ja nousin ylös vaanimisasennostani. Miten tämä saattoikaan olla mahdollista?
Käännähdin rivakasti ympäri ja marssin takaisin päin. Minun ei edes tarvinnut ehtiä Muistotassun luokse, kun jo näin tämän hampaissa juuri tapetun linnun.
//Muisto?
