Rajutassu
“Jos olisin ollut nappaamassa tuota, luuletko että olisin antanut *sinun* viedä sen?” tuhahdin ja pörhistelin karvojani. Jos Muistotassu todella luulisi, minun olleen niin tyhmä että vaanin tämän kanssa samaa saalista, saisi hän kuulla kunniansa myöhemmin kun veisin tämän kasvojen edestä metsän viimeisemmänkin linnun. Olin ainakin kolmen Muistotassun väärti klaanilleni ja mikään ei muuttaisi sitä.
“Parempi onni ensi kerralla”, Muistotassu mutisi ja sai vihani kiehahtamaan yli. En kuitenkaan tehnyt kuten ajatukseni olisivat halunneet vaan pidättäydyin kauempana veljestäni ja ryhdyin verbaaliseen sotaan. Tykittäisin tätä samalla mitalla takaisin kunnes kolli luovuttaisi.
“Noniin, noniin. Teidän pitää saalistaa yhdessä, ei tapella”, Konnavarjo naukui välinpitämättömästi ja tuuppasi minua kylkeen, “Minä kannan tuon linnun, yrittäkää te panna toimeksi sen riistan etsimisen kanssa.”
Mulkaisin Muistotassua ja huokaisin. En halunnut loputtomasti kettuilla mestarilleni, sillä silloin soturiksi pääseminen voisi olla vaakalaudalla ja sitä minä vähiten halusin. Ryhdistäydyin hiukan ja hengitin syvään.
“Mihin suuntaan haluat lähteä?” kysyin niin esitetyn kilttiin ääneen kuin pystyin. Heti kun pääsisimme pois Konnavarjon näköpiiristä voisin tehdä jonkinlaisen sopimuksen Muistotassun kanssa, jotta saisin kaiken maineen ja kunnian tästä tehtävästä.
Tassutimme takaisin polulle ja vilkuilin taaksemme kunnes mestareitamme ei enää näkynyt. He varmasti saalistaisivat itse, sillä mitä väliä heidän oli meidän saalistamistamme seurata kun he tiesivät minun olevan parempi kuitenkin.
“Miltä kuulostaa, jos saalistat kaksi saaliseläintä ja saan niistä kunnian, mutta tuon sinulle huomenna leiriin pulskimman mahdollisen saaliin? Saat valita vapaasti minkä tuon”, ehdotin viekkaasti hymyillen. Minulla ei tietenkään ollut mitään aikomusta toteuttaa lupaustani, mutta eihän Muistotassu sitä tietäisi ja huomenna olisi liian myöhäistä tehdä asialle yhtikäs mitään!
//Muisto?
