Raparperitassu
Kirjoittaja: Felicity
”Kerro tilanne, jolloin saat ylittää Eloklaanin rajan rangaistuksetta”, Tuhkajuova naukaisi minulle äkkinäisesti hiljennettyään ensin tahtia. Äänensävy oli enemmänkin käskevä kuin kysyvä.
”Käsittääkseni sanoit, että vain päällikön käskystä tai erikoisella luvalla, mutta jos tarkoitat millainen tilanne voisi olla päällä, että saisin ylittää rajan, en totta puhuen osaa sanoa. Ehkä jokin sotatilanne?” vastasin mestarilleni hiukan ryhtiäni suoristaen. Eihän vastaukseni kovinkaan kummoinen ollut, mutta en osannut sanoa Tuhkajuovasta testasiko hän minun soveltamiskykyä vai kuuntelutaitoa. Kenties molempia, mutta toivoin hartaasti että jälkimmäistä. Kuuntelin kyllä, vaikka näytin suurimmaksi osaksi olevan ajatuksissani kävellessämme klaanin rajaa. Kuuntelin itseasiassa yllättävän paljon myös leirissä mitä tapahtui. Korvani olivat jatkuvasti valmiusasennossa joka ikisen äänenlähteen kohdalla. Ikinä ei voisi tietää milloin jokin sattumalta kuuntu tieto voisi hyödyttää minua elämässä.
Tuhkajuovan vastauksessa keski yllättävän kauan ja aloin sisäisesti jo hermostua hitusen mestarini hiljaisuuden takia. Häntäni heilahti hermostuneesti puolelta toiselle. En olisi tahtonut näyttää hermostuneisuutta mestarini edessä, mutta se vain tapahtui.
”Esimerkiksi”, Tuhkajuova vastasi lopulta. Aloin jo ajatella, että hän venytti vastaamistaan aivan tarkoituksella. Ehkä hän tahtoi myös testata hermojeni rajoja. Tai sitten aloin vain tulla hetki hetkeltä vainoharhaisemmaksi Tuhkajuovan seurassa ja jokainen hetki vain tuntui minusta erittäin pitkältä. Joka tapauksessa voisin nyt huokaista helpotuksesta.
”Punatähti voi käskyä sinut myös välittämään jonkin kiireellisen asian Elonklaaniin. Lisäksi kissan ollessa hengenhädässä saat ylittää rajan.”
”Vaikka kyseessä olisi Elonklaanin kissa?” kysyin. Tuhkajuova vaikutti kireämmältä kysymykseni jälkeen.
”Vaikka kyseessä olisi Elonklaanin kissa”, mestarini vastasi hitaasti.
”Vaikka…”, aloitin, mutta Tuhkajuova katkaisi puheeni napakalla sihahduksella. Ymmärsin hiljentyä. Kysyisin kysymykseni sitten joskus toiste tai joltakin toiselta. Selvästi Elonklaanin esitlle tuominen ei innostanut mestariani kovinkaan paljoa.
Lopun matkastamme jatkoimme melko syvässä hiljaisuudessa. Välillä Tuhkajuova esitteli minulle jonkin yksittäisen kohdan metsästä, mutta ei ksyynyt minulta enää mitään muita jatkokysymyksiä.
En tuntenut oloani loppujen lopuksi kovinkaan lämpimäksi, kun pääsimme leiriin. Tuhkajuova lähti heti omille menoilleen päästyämme leiriin. Sain kyllä luvan hakea itselleni jotakin syötävää, mutta en tuntenut oloani kovinkaan nälkäiseksi. En siis nähnyt millään tasoa järkeväksi hakea itselleni syötävää, jos en söisi sitä kokonaan. En ollut myöskään leirin sosiaalisimpia kissoja tällä hetkellä enkä tahtoisi tuppautua yhdenkään kissajoukon keskelle kysymään, kuka tahtoisi syödän puolet päästäisestäni. Ehkä kävisin joskus myöhemmin syömässä sanoi Tuhkajuova mitä tahansa.
Huomasin kuitenkin ilokseni Mahlahallan hiiren kanssa leirin laitamalla. Otin muutaman pentumaisen laukka-askeleen kollia kohden, kunnes tajusin olevani oppilas. Punastuin hiukan ja hiljensin vauhtiani. Toivoin syvästi, että Mahlahalla ei ollut tajunnu pentumaista innostustani.
”Hei!” maukaisin päästyäni lähemmäs kollisoturia. Mahlahalla nosti katseensa hiirestään, vaikka olin aivan varma, että hän oli nähnyt minut. Tunsin korvieni kuumotuksen vieläkin, vaikka olin varma, että hän ei ollut nähnyt laukka-askeliani. Soturi tervehti minua kuitenkin tyynesti enkä ainakaan huomannut hänen kasvoillaan minkään tyyppistä huvittuneisuutta. Huokasin pääni sisällä jälleen helpostuksesta. Vastaisin mieluummin väärin Tuhkajuovan kysymyksiin ja näyttäisin mestarini edessä typerältä kuin nolaisin itseni vihdoin oppilaaksi päästyäni suoraan Mahlahallan edessä.
”Tulin juuri kiertämästä Kuolonklaanin reviiriä”, ilmoitin. En ollut varautunut yhtään siihen, että tapaisin kollin, joten sanavarastoni tuntui olevan jotenkin normaalia kapeampi. ”Se on isompi kuin ajattelin.”
”Yllätyin itsekin ollessani oppilas. Olen melko varma, että myös Punatähti on yllättynyt asiasta ollessaan ensimmäistä kertaa oppilas”, Mahlahalla vastasi tyynesti hymyillen. Tunsin itseni jotenkin pennuksi.
Huokasin ja naukaisin hiljaa:”Ei, olisi minun pitänyt tajuta sen olleen niin iso… Äh.”
”No mutta”, sanoin sen jälkeen kovempaa ja napakammin. ”Voinko kysyä sinulta Elonklaanista?”
Puheeni hiljeni hyvin pitkälti loppua kohden, sillä Tuhkajuova ei ollut pitänyt aiheesta, mutta tahdoin tietää klaanista enemmän. En voinut sietää sitä ajatuksta, että metsässä asui toinen klaani, mutta en saanut tietää siitä enempää kuin missä heidän rajansa meni ja mikä klaanin nimi oli. Istahdin hitaasti maahan ja varauduin huonoimpaan mahdolliseen vastaukseen, mutta pidin silti toivoa yllä sisälläni.
// 584 sanaa
// Mahla? Sori Rapsu on nyt vähän outona, kunnon sisäinen pentu :’)
