Raparperitassu
Kirjoittaja: Felicity
En ollut aivan varma oliko Mahlahalla tullut minua ennen vai minun jälkeeni pesään nukkumaan, sillä ensimmäisen kerran näin kollin seuraavana aamuna. Olimme molemmat nähtävästi nukkuneet pitkään, sillä muita sotureita ei ollut pesällä montaa näkyvissä sitä hetken katsellessani samalla, kun Mahlahalla puhui minulle. Olin hiukan säikähtänyt kollin kosketusta sekä ääntä, sillä hetken ajan luulin olevani vielä oppilaiden pesällä.
”Miten sinä tänne olet tullut nukkumaan? Ansaitsitko sinä soturinimesi?” Mahlahalla kysyin ja nyökkäsin tähän tyytyväisenä. Ilmoitin hänelle myös olevani nykyään Raparperipistos.
”Se on hieno nimi. Anteeksi, etten päässyt nimityksiisi. Eilen oli aika rankka päivä”, Mahlahalla sanoi minulle. Silmäni tuikkivat onnesta, mutta kolli tuskin sitä hämärässä pesässä huomasi. Hymyilin hänelle. Sen minä toivoin soturin nähneen.
”Tahtoisitko lähteä kanssani vaikka kävelylle?” kolli kysyi jokseenkin varovaisena.
”Toki!” naukaisin Mahlahallalle vastaukseksi. Toivottavasti äänessäni ei kuulunut pieni oppilasmainen innostunut vingahdus. Kävely Mahlahallan kanssa kuullosti erittäin hyvältä. Nousin istumaan sammalvuoteellani ja venyttelin hiukan jäseniäni. Tyydyin vain ravistelemaan itseäni hiukan, jotta turkkini olisi hiukan paremmin. Voisin sukia sen kuntoon myöhemmin. Mahlahallalle voisi tulla yllättäen jokin tehtävä eilisistä kiireistään huolimatta enkä saisi mahdollisuutta lähteä hänen kanssaan kävelylle.
”Pitäisi meidän metsästää samalla myös jotakin, kerran olemme lähdössä ulos? Mieleni tekee purkaa energiaa johonkin. Olen vieläkin innoissani soturinimeni saamisesta”, virnistin pienesti. ”Valmiina lähtöön?”
// Mahla?
// 200 sanaa
