Raparperitassu
Kirjoittaja: Felicity
Minua ei ollut valittu mukaan klaanien kokontumiseen. Minua samaan aikaan turhautti, mutta samaan aikaan totesin sen ehkä olevan parempi vaihtoehto. Mestarini saattaisi tulkita sen väärin, jos edes katsoisin yhtäkään Elonklaanin kissaa. Ehkä minun olisi parempi pysytellä klaanin parissa. Etsinhän minä lopulta kuitenkin edelleen omaa paikkaani. Olin edelleen oppilas, olin ollut jo pidemmän aikaa. Koulutukseni oli hiukan venähtänyt kipeytyneen jalkani takia, mutta pian pääsisin pitämään viimeiset harjotukseni Tuhkaraidan kanssa. Sitten saisin soturinimeni ja voisin ehkä vihdoin sanoa kuuluvani osaksi tätä klaania.
Käänsin kylkeäni oppilaiden pesällä, sillä kuulin kokouksesta saapuvien kissojen saapuvan leiriin. Murahdin pienesti, sillä sama tunne leimahti taas sisälläni. Kateus muita kohtaan, jotka olivat päässeet kokoukseen. Yritin kuitenkin tukahduttaa sen tunteen ja hokea, että pääsisin kyllä joskus mukaan tai että tekisin vain virheen, jos lähtisin kokoontumiseen. Jokainen liike olisi virhe. Pudistelin päätäni, sillä minulla ei ollut aikaa ajatella moisia. Suljin vastahakoisesti silmäni ja yritin uudelleen saama unesta kiinni. En ollut tosin nähnyt niitä vielä aikaisemmin tänäyönä, mutta ehkä ne vielä palaisivat. Ehkä pääsisin uudelleen sen järven rannalle, josta toissayönä uneksin… Suljin silmäni ja yritin samalla piilottaa sisälläni kasvavan innokkuuden. Arviointini oli aivan lähellä, kenties se olisi jo huomenna. Pääsisin pian soturiksi! Näiden ajatusten voimin sysäsin mielipahan kokoontumisesta pois ja nukahdin uudelleen.
// 201 sanaa
