Raparperitassu
Kirjoittaja: Felicity
Lintutassun kieltäydyttyä kiipeilyn kunniasta, Tuimatassu näytti varteenotettavalta kilpailijalta. Kuitenkin hetken mittaillessani Tuimatassun olemusta totesin totta puhuen itseni ehkä tähän tehtävään soveltuvampi kissa. Olin ehkä pieni, mutta olin ketterä ja nopea liikkeistäni. Tuimatassu taas näytti siltä, että nopeuden sijasta hänen alaansa voisi olla taisteleminen. Kolli voisi siinä lajissa tuoda jopa voiton joukkueellemme.
En oikein ollut aivan varma mitä ajattelin joukkueemme kokoonpanosta. En ollut saanut Mustikkatassua joukkueeseeni, joten häneen tutustuminen saisi odottaa. Toisaalta Lintutassu ja Tuimatassu voisivat olla vahva yhdistelmä, kunhan vain saisin selville missä lajissa Lintutassu voisi loistaa. Valkean naaraan olemuksesta en sitä osannut päätellä, vaikka toki hän oli meistä kolmesta kaikkein kokenein. Ehkä metsästys? Mutta siihen lajiin taisivat osallistua kaikki oppilaat. Toivottavasti oma menestykseni siinä lajissa olisi parempaa kuin aiempi menestykseni metsästyspartiossa. Pienikin päästäinen toisi jo jotakin pisteitä joukkueellemme.
Tuimatassun ja Lintutassu katseet kääntyivät minuun. He odottivat vastausta. Heilautin häntääni tyynesti, sillä olin sivusilmällä huomannut Tuhkajuovan ja Pimentovarjon menneen hiukan sivummalle. Ehkä he arpoivat kenet me valitsisimme. Tai sitten heitä ei loppujen lopuksi edes kiinnostanut ja he vain tahtoivat seurata tilannetta kauempaa.
”Minä kiipeilen”, sanoin tyynesti ja käänsin katseeni Tuimatassua kohden. Olisin voinut perustella miksi, mutta en nähnyt sitä vaivaa. Kyllä Tuimatassu ja Lintutassu osaisivat itsekin päätellä asian. Pian ilmoitukseni jälkeen Tuhkajuova lähtikin jo kuljettamaan minua kohti mäntyä, jota pitkin kiipeäisimme. Katsoin korkeaa mäntyä mielenkiinnolla. Se toisi mukavan pienen haasteen kiipeilyyni. Minua vastassa oli Mustikkatassu ja Sinitassu. Virnistin ajatukselle Mustikkatassusta kiipeilemässä pitkin puunrunkoa.
Tuhkajuova selitti tyynesti tehtävänannon: ”Tehtävänne on kiivetä tähän mäntyyn ja löytää yksi sinne piilotettu yrttitukko. Tukkoja on yhteensä kolme, ja mukaansa saa ottaa vain yhden. Jos pudotat ylimääräisen yrttitukon maahan, tuloksesi heikkenee. Tuloksiin vaikuttavat kiipeily- ja alastuloteknkiikan lisäksi myös nopeus. Älkää kiirehtikö liikaa, sillä putoavan oppilaan suoritus hylätään heti.”
Yksinkertainen tehtävä, siinä ei pitäisi olla mitään turhan haastavaa. Toki yrittitukon löytäminen vaati keskittymistä ympärillä oleviin tuoksuihin, muihinkin kuin männyn. Tuhkajuova näytti selityksen jälkeen meille mallisuorituksen. Hymähdin hiukan. Olin ajatellut jostakin syystä tukkojen olleen jopa hiukan korkeammalla. En lopulta kuitenkaan valittanut. Ei kukaan jaksaisi katsoa kolmea kertaa, kun oppilas kiipeää aivan latvaan saakka ja alas tavalla tai toisella.
Tuhkajuova käski Sinitassun ensimmäisenä suorittamaan tehtävän. Uskoin mitkä paineet naaraalla oli, sillä hänellä oli allaan ainoastaan emonsa demostraatio. Katseoin tyynesti istuen kuinka Sinitassu eteni rauhassa ylös puun runkoa pitkin. Hän ei pitänyt turhaan kiirettä, mutta tahti oli tasainen ja varma. Sinitassu saavutti männyn latvuston ja kapusi lähimmälle oksalle. Irvistin hiukan. Olisin itse ehkä ennemmin kavunnut vielä korkeammalle oksien välistä, mutta toki oksalta toiselle hyppiminen oli myös hyvä taktiikka. En vain itse olisi ottanut turhaa riskiä oksalta toiselle putoamisen suhteen. Vasta sitten muistin, että kyseessä oli kokeneempi oppilas kuin minä.
Sinitassu vietti tovin oksistossa ja aloin jo kyseenalaistaa yrttitukkojen olemassaolon, mutta lopulta näin kuinka naaras ilmestyin alimmalle oksalle vihreä tukko suussaan. Lopulta hän lähti kapuamaan alas puunrunkoa peruuttamassa ja pitäen visusti kiinni yrttitukosta. Hänen alastulonsa oli hyvä, mutta ei mitenkään erikoinen. Tasaista perutusta niin kauan, kunnes takajalat osuivat maahan. Sinitassu hölkkäsi Tuhkajuovan luokse yrttitukon kanssa ja asetti sen emonsa eteen.
Tuhkajuova ei sanonut mitään vaan kääntyi minua kohti. Sydämeni hypähti hiukan. Äsköinen itsevarmuus sai pienen kolahduksen, mutta lupasin itselleni vielä saavani sen takaisin viimeistään puun pinnan tunnettuani. Olinhan kuitenkin elementissäni kiipeillessäni.
”Raparperitassu, olet seuraavana”, Tuhkajuova ilmoitti. Astelin mahdollisimman rennosti puun vierelle ja odotin merkkiä. Katseeni oli nauliintuneena männyn pintaan. Annoin kynsieni kerran vielä valua ulos piilostaan ja vedin ne nopeasti takaisin sisään. Minä pystyisin tähän. Tekisin Tuhkajuovan lisäksi vaikutuksen muihin oppilaisiin nuoresta iästäni huolimatta.
”Kiipeä!” kuuluin Tuhkajuovan merkki ja ponnahdin heti takajaloille ilmaan niin korkealle kuin vain pystyin. Kynteni liukuivat ponnahduksen aikana ulos tassuistani. Ne pureutuivat männyn pintaan ja tunsin itseni heti paremmaksi. Suuntasin katseeni kohti latvustoa ja aloin kiivetä reippaalla tahdilla. En ottanut turhia pyrähdyksiä kiipeilyn aikana, jotta en tekisi virheliikettä, joka maksaisi minulle koko suoritukseni. Silti, kiipesin niin nopeasti kuin vain kykenin hötkyämättä.
Alin oksa oli vasemmalla puolellani, mutta jatkoin vielä pienen hetken ajan kiipeämistä oksien välistä runkoa pitkin. Muutaman alimman oksan tyvi oli vielä sen verran erillä toisistaan, että mahduin kulkemaan niiden välistä. Kun takana oli jo muutama oksa, joille voisin hätätapauksessa pudota, kiipesin lähimmälle mahdolliselle oksalle. Avasin suuni ja kohotin kuononi yrttitukon tuoksua varten. Pienen hetken männyn tuoksu sekoitti ajatukseni, mutta se hälveni toisen tuoksun rinnalla. Hyppäsin muutaman oksan verran sivulle ja yhden ylemmäs ja löysin yrttitukon. Se oli aseteltuna oksan haaran väliin. Otin muutaman askeleen poispäin männyn rungosta oksaa pitkin ja kurotin tukkoon.
Sain sen hampaideni väliin, varmaan, mutta hellään otteeseen. Suuntasin katseeni alemmille oksille ja käytin niitä apuna alaspäin kiipeämisessä, aivan kuten Tuhkajuova. Enää en pelännyt sitä, että putoaisin. Adrenaliini juoksi sisälläni ja tahdoin suoriutua tehtävästä hyvin. Alimman oksan tultua vastaan, otin kynsilläni taas otteen männyn rungosta ja aloitin kapuamisen alaspäin. Se tuntui yllättävän helpolta, vaikka matka olikin pidempi kuin kuuseen kiivetessä. Vilkaisin lapani ylitse missä maa oli. Se oli niin lähellä, että ponnahdin puun rungolta pois. Laskeuduin pehmeästi tassuilleni hännänmitan päähän puusta ja pyrähdin tukon kanssa Tuhkajuovan luokse.
Pudotin tukon mestarini eteen ja tiesin, että en saisi lisäsanoja tai kiitoksia tai mitään, joten kävelin pois mestarini luota. Purin hiukan huultani, sillä laskeutumiseni oli pieni riski. Olisin helposti voinut kaatua laskeutuessani. Ottaisivatko he huomioon tuon pienen liikemuutoksen, jonka tein perinteisempään suoritukseen verrattuna? Toisaalta… Ei se minua haittaisi. Tahdoin vain tehdä kilpailusta jännittävämmän eikä se loppujen lopuksi ollut epäonnistunut.
Istuin takaisin paikalleni ja käännyin katsomaan Mustikkatassua, joka tiesi vuoronsa olevan seuraavana.
// Tuhka? Joku?
// 875 sanaa
