Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Häntäni nyki närkästyksen asettuessa rintaani. Puuskaisin tuskaisesti ennen kuin avasin suuni: “Mitä me voimme asialle tehdä? Tiedän, että Syöksyaskel on kamala, mutta hän on myös kamalan vaarallinen. Hän ei pelkää vahingoittaa muita.”
Hiljaisuusvarjon olemus muuttui, kun hän tajusi minun olevan täysin hänen puolellaan. Ennen Kärppämyrskyn kuolemaa en olisi äksyillyt kollille näin, mutta nykyisin minusta tuntui voimattomalta lähes kaiken suhteen.
En ollut voinut auttaa häntä enkä voisi auttaa Kamomillapyörrettä. Minun kohtaloni oli selvästi tuijottaa vierestä, kun läheiseni kuolivat tauteihin ja joutuivat kollien hyväksikäyttämäksi.
“Voimme me jotain tehdä”, Hiljaisuusvarjo naukui edelleen hiven epätoivoa äänessään. Hän oikeasti välitti Kamomillapyörteestä, mikä auttoi minun oloani ehkä pienesti.
“No kerro, kun keksit suunnitelman. Minä saalistan sillä välin”, ilmoitin ja loikkasin alas kaatuneen puunrungolta, jolle olin istahtanut. Tassuni laskeutuivat pehmeästi pehmeälle metsän maalle. Koitin hidastella lähdössäni josko Hiljaisuusvarjo olisi pysäyttänyt minut tai keksinyt jo nyt hyvän suunnitelman, johon olisimme voineet heti tarttua, mutta hän ei sanonut mitään. Niinpä itse käännyin ympäri.
“Tuletko mukaan vai jäätkö siihen punomaan urheaa sotasuunnitelmaa, jolla pelastat kaunottaren ja hankit hänet ilkeältä paholaiselta itsellesi kumppaniksi?” heitin piikittelevään sävyyn toiselle. Oli edelleen outoa nähdä siskoni kollien kanssa kumppanuusmielessä. Etenkin Hiljaisuusvarjon.
//Hilju?
