Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Katsoin vihaisena Virtaviimaa. Hänen ilmeensä sai minut hieman hermostuneeksi ja viha alkoi muuttua turhautuneisuudeksi.
“Sinulla on jalat, miksi et voisi käyttää niitä ja väistää?” murahdin ja tungin naarassoturin ohi häntä heilahdellen. Virtaviima ärähti perääni vielä jotain mutten uskaltanut enää kiusata häntä takaisin.
Hölkytin Lepakkohuudon luo varovaisesti ja hiljaa. Hän ei ollut vielä huomannut minua vaikka istuin ihan hänen vieressään. Katsoin piinaavasti suoraan Lepakkohuutoon, ja kun tämä kääntyi tämä säikähti aivan hirveästi.
“Rosmariinikynsi, mitä ihm-” hän naukui mutta hinkuva nauruni sai hänetkin nauramaan.
“Naurusi on- kuin jollain vanhalla k-ketulla konsanaan!” kolli huohotti naurunsa seasta.
“Hei! Ei saa puhua noin toisista”, naukaisin “surullisesti” mutta jatkoin kuitenkin nauramista, kun näin Lepakkohuudon ilmeen. Hän näytti itkevän ja nauravan samaan aikaan.
Makoilin pesässäni. Olin piilottanut Kivimyrskyn omien makuualusieni väliin ja odottelin hetken muiden lähtöä ennen kuin otin hänet esiin.
“Hei”, nau’uin hiljaa ja kosketin kylmää kiveä nenälläni. Suljin silmäni ja hengitin sisään. Kuvittelin Kivimyrskystä oikean kissan. Naaras kääriytyi ympärilleni. Hän tuoksui kylmälle märälle kalliolle ja luolille.
“Minulla on ollut ikävä sinua”, kuiskasin Kivimyrskylle silmät edelleen kiinni ja nenä kiinni kivessä.
“Mitä ihmettä sinä teet ja kenelle oikein puhut?” Lepakkohuudon ääni herätti minut ajatuksistani. Säpsähdin ja piilotin Kivimyrskyn makuualusiini.
“En tiedä mitä tarkoitat, heh”, naukaisin ahdistuneesti. Jos kolli saisi tietää pienestä mielikuvitusystävästäni, hän varmaan pitäisi minua hulluna.
//Lepa?
