Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Pudistin päätäni ja katsoin käpäliäni.
“Olen ehkä halunnut vain ottaa hänestä vähän taukoa”, vastasin mietteliäänä. En ollut itsekään aivan täysin varma miksi olin vältellyt siskoani jo ennen lehtikadon alkua tai ei sitä voinut välttelyksi kutsua. Ei naaras itse ollut tullut luokseni.
“Ja no kissoista yleensä-” tyskähdin ja katselin joen vastarannalle. Puut heiluivat tuulessa ravistellen oksiltaan niille kasautuneet lumet. Lepakkohuuto nyökkäsi myötätuntoisesti eikä sanonut mitään. Painoin pääni alas ja vedin häntääni lähemmäs kehoani. En ollut hyvä peittelemään tunteitani ja surun iskiessä heitti se minut tosiaan kiemurtelemaan omassa turkissani.
“Kärppämyrskyn olisi kuulunut olla luonani vielä pitkään”, mumisin huultani purren, “En vain koskaan ajatellut elämää ilman häntä. Hän oli minulle kuin emo.”
Heilautin häntäni sivuun nopealla terävällä liikkeellä ja huokaisin.
“Tai en tiedä! Minä aina kuvittelin, että hän olisi luonani, kun saisin kumppanin ja pentuja”, jatkoin ääni väristen, kun kyyneleet tekivät taas tuloaan, “En edes ehtinyt kertomaan hänelle meistä.”
Niiskaisin ja vilkaisin Lepakkohuutoon. Tuolla ei ollut vanhempia klaanissa, tilanteemme oli nyt sama.
//Lepa?
