Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
“Et laisinkaan”, vastasin ja nuolaisin rintaani hieman nolostuneena. Kolli oli tosiaan säikäyttänyt minut, sillä olin onnistunut taas harhailemaan täysin omiin ajatuksiini.
“Hyvä”, Hiljaisuusvarjo vastasi silmät kimmeltäen kollin hymyillessä. Väänsin itsekin pienen hymyn ja kiersin häntäni tassujeni ympärille. Pienet lumihiutaleet alkoivat laskeutua kaikkialle ympärilleni. Jo ennestään suuri lumipeite saisi lisää massaa, ajattelin hampaitani kiristellen. Kylmä värisytti minua jo hiukan ja tassuni pyysivät päästä liikkeelle.
“Ajattelin lähteä metsälle. Tuletko mukaan?” kysyin Hiljaisuusvarjolta päätäni hiukan kallistaen. Huomasin kollin katseessa tiettyä sääliä, kun hän kohtasi oman katseeni. Se riipaisi sisintäni, sillä kissat ympärilläni käyttäytyivät edelleen kuin Kärppämyrskyn menettäminen olisi tehnyt minusta heikon.
“En minä rikki rasituksesta mene”, sanani vahvistivat epäilykseni, sillä Hiljaisuusvarjon ilme muuttui syylliseksi. Sitten päätin nousta. Jos Hiljaisuusvarjo ei haluaisi lähteä mukaani, voisin mennä yksinkin.
“Et tietenkään. Lähden toki, jos seurani kelpaa”, kolli kiirehti sanomaan ja seurasi perästäni. Hänen lapansa nousivat ja laskivat samassa linjassa omieni kanssa, kun poistuimme klaanimme leiristä valkeaan metsään. Tuuli tuiskutti lunta kovalla voimalla puiden välistä. Epäilin heti, löytäisimmekö mitään kotiin vietävää.
//Hilju?
