Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Kävelimme ulkona Hiljaisuusvarjo rinnallani ja siskoni sekä Syöksyaskel edelläni. Hiljaisuusvarjo jäi pikku hiljaa jälkeen. Jättäydyin itsekin jälkeen sisarestani, joka nyt tassutteli Syöksyaskeleen kanssa eteenpäin. En erottanut puhuivatko he vai olivatko he vain hiljaa. Hiljaisuusvarjo mutisi jotain itsekseen. En saanut sanoista selvää mutta äänensävy kuulosti negatiiviselta.
“Hei”, nau’uin.
“Hei”, hän naukui ja katsahti minuun. Hymyilin hieman.
“Onko kaikki hyvin?” kysyin ja katsoin kollia myötätuntoisesti. Hän näytti hieman apealta.
”Kai… eipä tässä mikään siis paina, kunhan vain… ajattelen”, hän vastasi ja kohautti lapojaan. Nyökkäsin. En oikein tiennyt mitä vastata.
“No hyvä. Tänään ei saa mököttää, koska on minun ja Kamomillapyörteen suuri päivä!” naukaisin iloisesti ja hymyilin leveästi.
“Niin. Täytyyhän sitä juhlia. Pitikö meidän saalistaa?” kolli kysyi ja katsoi metsään. Hän vaikutti siltä, ettei ollut oikein varma mitä me olimmekaan tekemässä. Vilkaisin nopeasti Kamomillapyörrettä ja Syöksyaskelta. Seisahtuivat paikalleen.
“Piti”, sanoin ja katsoin vielä Hiljaisuusvarjoon, joka käveli rinnallani Kamomillapyörteen ja Syöksyaskeleen luo.
“Hei, kyyhkyläiset. Aletaanko saalistamaan?” kysyin ja kiusoittelin samalla sisartani ja kollia, jonka kanssa tuo seisoi edessäni. En pitänyt Syöksyaskeleesta yhtään mutta, jos Kamomillapyörre oikeasti oli ihastunut häneen – koska siltä vaikutti minun silmääni – voisin ehkä sopeutua.
//Kamo?
