Rosmariinikynsi
Pysäytin hännälläni Katajanoen ja vilkaisin muukalaiseen, joka kulki edellämme. Tämä ei ollut huomannut pysähtymistämme.
“Mene tuohon suuntaan”, kuiskasin sihahtaen ja katsoin naarasta silmiin. Sain tältä sen verran vakuuttavan nyökkäyksen, että uskoin hänen tajunneen mitä tavoittelin suunnitelmalla. Jos erakko koittaisi palata reviirille toisesta suunnasta, saisi Katajanoki tästä vainun.
“Mikä kestää?” vieras kissa huikkasi taakseen nähtyään minun jääneen jälkeen. Loikin nuoremman kissan kiinni ja vilkaisin tähän tutkiskellen hänen olemustaan tarkemmin. Tumman turkin alta paistoivat lihakset. Pystyin vain arvaamaan kollin olevan vahva ja puolustuskykyinen. Olimme molemmat suurikokoisia, mutta toinen oli minua huomattavasti vankempi rakenteeltaan.
Tuon kehonrakenne muistutti minua hiukan Lepakkohuudosta enkä voinut kuin virnistää itselleni. Jos Lepakkohuuto olisi kasvanut suuremmaksi, olisi hän varmasti näyttänyt enemmän tältä kissalta. Pidättelin nauruani ja vilkaisin taas kissaan. Silmätkin olivat saman väriset.
“Noniin, pidäkin sitten huoli, ettet eksy tänne enää”, ilmoitin vahvasti. Jos äänensävyni kuulostaisi vähääkään epävarmalta, viesti ei ehkä menisi kollille tarpeeksi syvälle aivoon ja tuo voisi pahimmassa tapauksessa palata. En halunnut joutua kenenkään kyseenalaistamaksi, etenkään tuon kirpputurkin.
//Sirpa?
