Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Istuin yksin aukion laidalla odotellen Lepakkohuutoa partiosta. Hiljaisuusvarjo päätti näköjään puolestani, että tarvitsin seuraa, sillä tuo käveli luokseni. Vilkaisin kollia uupuneesti. Minua ei kovin huvittanut olla kenenkään muun kuin oman kumppanini kanssa. Ajatukseni olisivat muuten varmaan jatkaneet vaelteluaan, mutta suuntasin nyt huomioni klaanitoveriini.
“Hei”, sanoin, “Mitäs sinulla on mielessä?”
Kollin ilme näytti toisaankin siltä, että tällä oli jotain mielessään. Ehkä joku jekku! Mieleni piristyi hiukan, kun keksin erilaisia tapoja kiusata Lepakkohuudon rauhaa Hiljaisuusvarjon kanssa.
“Hyvää päivää, kaunotar. Eipä minulla ole paljoa mielessä. Halusin vain tulla kyselemään, mitä sinulle kuuluu, kun huomasin kauniin turkkisi hehkun leirissä”, kolli naukui pilke silmäkulmassaan. Yllätyin kollin viettelevästä asenteesta.
“Siniset silmäsi ovat kauniit. Niissä tuntuu olevan paljon mysteereitä, kuten sinussa muutenkin.”
Tuijotin kollia hämilläni leuka auki loksahtaneena. Tajusin kuitenkin pian tuijottavani ja katsoin muualle. Suljin myös suuni samalla.
“Tuota. Hyvin minulla menee”, vastasin hyvin hämilläni. Miksi kolli oli yhtäkkiä alkanut flirttailemaan kanssani noin? Äkkäsin Lepakkohuudon tulevan sisään leiriin.
“Hei, Hiljaisuusvarjo. Olisi tosi kiva jutella, mutta lupasin mennä Lepakkohuudon luo ja tuota… hei sitten”, sanoin vaikeana nousten pystyyn. En kuunnellut kollin vastausta, vaan kipitin äkkiä Lepakkohuudon luokse. Kolli näytti yhtä hämmentyneeltä nopeasta luokse tulostani kuin minusta tuntui Hiljaisuusvarjon sanojen jäljiltä. Katsoin hetken Lepakkohuutoa ja heilautin häntääni.
“Tule mennään vähän sivummalle.”
//Lepa?
