Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Nyt minulle riitti! Viha kiehui sisälläni ja olin niin raivoissani.
“Syöksyaskel lopeta! Hiljaisuusvarjo vain koittaa auttaa, hän on Kamomillapyörteen ystävä sentään!” ärähdin ja astuin uhkaavasti lähemmäs.
“Sinä olet törkeä ilkimys! En tiedä mitä ajattelin, kun näin jotain Kamomillapyörteen ja sinun välillä! Olet täysi idiootti!” ilmoitin rähjäten hyvin vihaisena kollille, joka siristeli minulle silmiään. Tyrkkäsin kollin irti sisarestani. Hiljaisuusvarjo siirtyi vähitellen hänen lähelleen. Hyvä niin. En haluaisi tuota likaista limanuljaskaa hänen lähelleen.
“Itse olet törkeä! Minä vain yritän hyvää! Etkö näe kuinka Hiljaisuusvarjo yrittää viedä hänet minulta! Ja varmaan myös sinultakin! Olethan sinä hänen siskonsa! Kyllä sinun pitäisi huomata ellet ole aivan pässi!” kolli räyhäsi takaisin.
“Hiljaisuusvarjo ei vie sinulta yhtään ketään! Hän on yksi mukavimmista kissoista kenet olen ikinä tavannut!” ärähdin ja käännyin ympäri. Huutava raivo muuttui hiljalleen tykyttäväksi peloksi ja huoleksi sisartani kohtaan.
“Meidän pitäisi viedä hänet leiriin”, Hiljaisuusvarjo naukui. Nyökkäsin. Naaras vaikutti aika ahdistuneelta.
“Pystytkö kävellä?” kysyin kyyristyen lähemmäs Kamomillapyörrettä. Miten päivä voikaan mennä näin pieleen? En saanut vastausta.
“Meidän pitää varmaan kantaa häntä”, nau’uin. Katsoin Hiljaisuusvarjoa, joka nyökkäsi. Autoimme kollin kanssa sisareni pystyyn ja talutimme häntä pitäen suurta osaa naaraan painosta lavoillamme.
“Pian olet leirissä, Kamomillapyörre, jaksa vielä”, kuiskasin naaraalle ennen kuin lähdimme matkaan. Syöksyaskel johti meitä häntä vispaten raivokkaasti puolelta toiselle.
//Hilju?
