Rosmariinipentu
Kirjoittaja: Saaga
Nukahdin emoni vatsan vierelle turkki hänen turkkiaan hipoen. Minulla ei mennyt pitkään nukahtamisen kanssa, sillä olin niin väsynyt päivän touhuista. Olin kuitenkin äärimmäisen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja tekemisestä tänään.
Heräsin kylmyyden tunteeseen. Siinä kohtaa missä emo oli ollut, kun nukahdin oli vain tyhjä paikka. Nostin pääni ja katselin ympärilleni. Siskokaan ei ollut tavanomaisella paikallaan. He varmaan olivat jo ulkona tekemässä jotain. Minua ärsytti. En halunnut jäädä paitsi mistään mitä sisareni teki! Muutenhan minusta ei koskaan tulisi koko klaanin parasta soturia. Henkäisin ja nousin istumaan. Turkkini oli ihan sotkussa, joten päätin siistiä sitä hiukan. Nypin hampaillani etutassuistani sammalhippusia ja sitten aloin peseytyä.
Saatuani turkkini hieman paremman näköiseksi nousin ja tassutin ulos pentutarhasta. Niinpä tietenkin… Siellä emo, Kamomillapentu ja joku tyhmä oppilas juttelivat. Minua alkoi taas ärsyttää ihan suunnattomasti. Teki mieli tehdä jotain rajua ja vaikka viiltää tuota oppilasta kuonoon perheeni huomion varastamisesta. Olisin halunnut saada edes vaikka yhden ystävällisen sanan siististä turkistani tai jotain. Ei sitten… hoksasin Kärppämyrskyn aukion laidalla yksin. Voisin ehkä koittaa saada naaraalta jotain tarvitseemaani huomiota. Tepastelin vielä ihan hiukan närkästyneenä täplikkään naaraan luo. Pidin häntääni arvokkaasti pystyssä. Jäin seisomaan Kärppämyrskyn eteen.
“Hei”, sanoin lyhyesti. Naaras käänsi päänsä minua kohti ja hymyili hieman.
“Hei Rosmariinipentu”, Kärppämyrsky naukui ja taputti hännällään paikkaa vierellään.
“Tule istumaan.” Nyökkäsin ja istuuduin.
“Minua kiukuttaa yksi juttu”, sanoin ärsyyntyneesti. Antaisikohan naaras minun purkaa raivoani?
“Mikä juttu, voinko minä auttaa jotenkin?” täplikäs kissa kysyi kiinnostuneesti. Iloitsin sisälläni siitä, että sentään joku jaksoi antaa huomiota minulle.
“Olisin halunnut leikkiä siskon kanssa mutta hän meni tuonne tuon harmaan oppilaan luokse ja nyt emokin on siellä! Olisin halunnut olla heidän kanssa mutta tuo oppilas vain ikäänkuin varasi heidät!” kiukuttelin hieman liian kovaäänisesti mutta tiesin, ettei emo tai sisko kuulisi minua.
“Voi kurja. No tuo oppilas on Susitassu mutta tiedän, ettei hän koita varata perheenjäseniäsi. Tiedän että siskosi ja Höyhenhalla kyllä viettävät taas aikaa sinunkin kanssasi. Mutta haluatko tehdä jotain minun kanssani nyt?” Kärppämyrsky vastasi. Hänen äänensävynsä oli rauhoittava ja sain rauhoituttua hiukan.
“Ei kiitos. Menen tuonne Hiljaisuuspennun luo nyt. Haluan tutustua häneen. Jos siis se ei haittaa!” sanoin ja vilkaisin Hiljaisuuspentua kohti.
“Ei haittaa mene vain”, Kärppämyrsky naukui. Nousin ja lähdin kohti aukion laidalla istuskelevaan Hiljaisuuspentua kohti.
“Hei Hiljaisuuspentu. Miten menee?” kysyin ja aloitin keskustelun. Istuuduin hänen viereensä. Ehkä Kamomillapentu tulisi edes hieman kateelliseksi siitä, että minulla oli kaksi juttukaveria eri paikoissa ja näytti siltä etten osannut päättää kenen kanssa olisin. Kaduin kyllä ajatusta heti. En halunnut hänelle pahaa tai pahoja tunteita.
//Hilju?
