Rosmariinipentu
Kirjoittaja: Saaga
Ilmeeni valahti ja sisälläni oleva into lopahti miltei heti, kun kollin ylimielinen hymy osui katseeni alle. Tuhahdin halveksivasti kohti Lepakkotassua. En jaksanut juuri nyt tuon ylimielisyyttä. Olisin halunnut iloista en ylimielistä ja tympeää seuraa.
“Ei sitten”, sanoin ja koitin keksiä jotain nokkelaa.
“Ajattelin, että olisit halunnut jakaa jotain siitä mutta harmi jos sinulla oli niin tylsää ettei kerrottavaa jäänyt”, nakkasin takaisin ja aloin nuolemaan käpälääni. Lepakkotassu tiuskaisi jotakin ilkeää mutten välittänyt. Ei varmaankaan menisi kauaa ennen kuin minusta nimitettäisiin oppilas, koska olinhan minä melkein saman ikäinen kuin Lepakkotassu. Toivoin kaikista eniten, että Kamomillapentu ja minä saisimme hyvät mestarit ja he olisivat myös sujut toistensa kanssa ja saisimme olla yhdessä partioissa ja harjoituksissa. Havahduin ajatuksistani, kun näin Kärppämyrskyn kävelevän rauhassa ulos pentutarhasta.
“Minäpä taidan jättää sinut yksin omaan seuraasi, kun noin pidät siitä”, murahdin ja tassutin pois. Kolli oli saanut mieleni vain pahemmaksi.
“Kärppämyrsky?” nau’uin naaraalle. Tuo kääntyi kohti minua ja hymyili vähän.
“Olin juuri menossa syömään jotakin”, hän naukui.
“Saanko tulla mukaan?” kysyin anelevasti.
“Etkö löytänyt leikkiseuraa?” Kärppämyrsky kysyi hieman huolissaan.
“Löysin kyllä mutta olisin paljon mieluummin sinun kanssasi. Sitä paitsi minulla on nälkä”, naukaisin ja jatkoin kävelyä saaden Kärppämyrskyn myöntymään.
“Selvä sitten.”
