Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Nyt oli niiden yksien väliin jääneiden harjoitusten aika. Seurasin Sulkavirtaa. Hän oli päättänyt viedä minut ja Säihkytassun saalistamaan. Kärppämyrsky oli jälleen mukana mutta kulki perässä. Säihkytassu oli hieman varautuneen oloinen mutta vaikutti kuitenkin mukavalta kissalta. En vain halunnut avata tässä kävellessä keskustelua, koska en tiennyt kuinka pystyisin pitämään sitä yllä, jos toinen osapuoli olisi ujo.
Katselin sivusta, kun Säihkytassu kyyristyi vaanimaan hiirtä. Mieleni vaelsi tänään erityisen paljon. Mietin kuinka kivaa olisi osata lentää ja hyökätä saalin kimppuun kuin haukka. Se olisi upeaa. Ravistelin päätäni, kun nenälleni laskeutui lumihiutale.
“Hei!” Säihkytassu miukaisi harmistuneena. Olin säikyttänyt hänen hiirensä.
“Anteeksi”, sanoin itsekin harmistuen. Tiesin kuinka vaikea lehtikatoisin oli saada koko klaani ruokittua – vaikka onneksi ei vielä ollut se tilanne.
“Rosmariinitassu, tule tänne. Voimmekin varmaan jakautua kahteen, jotta opetan sinua vähän”, Sulkavirran ääni oli aika käskevä. Heilautin vääntynyttä häntääni hermostuneesti ja tassutin Sulkavirran luo.
“Anna tuon olla sitten viimeinen kerta, kun teet tuolla tavoin. Tiedän, että pystyt parempaan”, hän naukui mutta ei hirveän vihaisella äänen sävyllä. Huokaisin. Kävelimme jonkun matkaa metsään.
“Haistatko tuon?”
Pudistin päätäni ja maistelin sitten ilmaa. Sulkavirta katsoi minua odottavasti.
“Päästäinen?” kysyin varovaisesti nähtyäni pienen otuksen maassa jonkun matkan päässä. Sulkavirta nyökkäsi ja näytti hännällään, että voisin mennä nappaamaan sen. Kyyristyin maahan ja Sulkavirta heti korjasi asentoani näpäyttämällä minua jalkaan. Hän ei voinut sanoa mitään mutta ymmärsin, että minun pitäisi nostaa jalka lähemmäs itseäni. Hiivin kohti päästäistä aivan hiljaa ja niin keskittyneenä, kun pystyin. Kun olin tarpeeksi lähellä, loikkasin ojentaen jalkani ja laseuduin suoraan päästäisen päälle. Tapoin sen nopeasti ja nostin sen sitten suuhuni tassuttaen ylpeänä takaisin Sulkavirran luo. Hän onnitteli minua.
Jatkoimme harjoituksia vielä ja Sulkavirta korjaili pikku asioita kuten hiipimistäni ja muuta. Kun olimme palanneet leiriin, minulla oli kauhea nälkä ja kipaisin heti hakemaan ruokaa. Kärppämyrsky liittyi seuraani ja aterioimme jutellen harjoituksista ja muusta. Olin pikkuhiljaa saamassa itseni taas kokoon sisareni kanssa sattuneen jutun jälkeen ja saatoin onnitella itseäni niinkuin Kärppämyrskykin sanoi. Hän oli minulle aina niin mukava. Pidin Kärppämyrskystä todella paljon.
