Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
“Noin paljon energiaa heti aamusta? Minusta tuntuu, että sinä olet se pikku pentu”, sanoin ja pyöräytin silmiäni. Melkein pystyin estämään haukotukseni mutta epäonnistuin ja haukottelin makeasti.
“Kuinka kauan olet ollut hereillä?” ystäväni kysyi.
“Aika kauan. Käykö sinulle sammalpallo? Voimme jotenkin soveltaa sitä ettei sinun tavitse liikkua, jos vain kopittelemme tai jotain”, ehdotin iloisesti. Imin kollista energiaa itseeni.
“No mikäpäs siinä. Sinä ajattelet kuin pentu, höpsö”, Lepakkohuuto naukui.
“Pennut ovat luovia. Ainakin jotkut”, sanoin ja hain sammalpallon parantajan aukiolta. Palasin takaisin.
“Tässä”, sanoin ja heitin pallon Lepakkohuudolle napattavaksi. Hän nappasi sen ja heitti takaisin. Heitin uudestaan. Ilo virtasi suonissani, kun leikin taas. Lepakkohuudon kanssa oli ollut niin mukavaa leikkiä ja oli edellleen.
“Tätä et saakkaan kiinni”, kolli naukaisi ja viskasi pallon tosi korkealle. Loikkasin ja nappasin sen hampaisiini aika helposti. Heitin sen niin, että Lepakkohuudon oli pakko vähän kurkottaa.
“Taisi aliarvioida minut aika pahasti vai mitä?” nau’uin kiusoittelevasti ja naurahdin. Lepakkohuuto kohautti lapojaan ja heitti pallon takaisin.
//Lepa?
